Rohir Oy

En olisi muuten kiinnostunut edes kirjoittamaan koko aiheesta, mutta taustana tähän juttuun kerron, että facebook-seinälleni linkitettiin tämä hevosteluun tympääntyneen ihmisen blogikirjoitus. En halunnut vain tylysti poistaa linkkiä, mutta halusin tehdä selväksi että minun kantani ei ole alkuunkaan sama. Ihmiset kun tuppaavat herkästi kuvittelemaan että minun seinälläni oleva kirjoitus olisi muka minun mielipiteeni, vaikka se on sinne aivan toisen henkilön linkittämä. No, halusin perustella asiani kunnolla ja huomasin, että sanottavaa aiheesta oli niin paljon, ettei naamakirjaan kannata laittaa koko tätä vuodatusta. Jos jotakuta kiinnostaa aihe, niin tässä tulee, jatkossa minua ei varmaankaan kiinnosta tällaisia vuodatuksia kirjoitella:

Kirjoittaja on tympääntynyt ensinnäkin hevosihmisiin. Siihen hänellä on täysi oikeus jos siltä tuntuu ja itseasiassa tietyllä tavalla ymmärrän mitä hän tarkoittaa, vaikkakin silti väitän hänen erehtyneen, koska puhuttaessa kymmenien tuhansien ihmisten harrastuksesta Suomessa, löytyy sieltä niin laaja otanta erilaisia ihmisiä, ettei ole mielestäni mitenkään mahdollista niputtaa tätä ihmislaumaa yhteen.

Mielestäni kiinnostavampi osuus on missä kirjoittaja arvostelee mm. ratsastuskoulutoimintaa sekä hevosen käyttöä ihmisen toimesta ylipäätään. Esille vedetään hyvin tyypilliset argumentit: Ei ne hevoset halua ihmistä selkäänsä ja niitä vain pakotetaan tekemään mitä ihminen tahtoo. Kirjoittaja arvostelee kuolaimien, apuohjien yms. käyttöä ja sitä, että jollain tapaa huonosti voivia hevosia löytyy melkeinpä joka tallista tai kisapaikalta, pulla- ja harrastehevosista kilpatykkeihin. Nämä ovat hyvin yleisiä keskustelunaiheita tänä päivänä ja itse olen pohtinut ihan samoja asioita. Kaiken hevosten ja elämän parissa oppimani myötä olen päätynyt hyvin eri linjoille kirjoittajan kanssa.

Mitä enemmän näen hevosia, niiden käsittelyä ja mitä enemmän niistä opin sekä kommunikoimaan niiden kanssa, sitä enemmän tulen siihen tulokseen, että keskimääräisellä hevosella Suomessa on asiat keskimäärin varsin hyvin. Kirjoittaja säälii stressaantuneita ja luimivia hevosia. Niin teen minäkin enkä yritäkään kieltää, että jollain tapaa huonosti voivia, esim. jostain kipeitä hevosia tulee vastaan lähes päivittäin (muistakaa, että näen kymmeniä hevosia joka ikinen päivä..). Tai näen hevosen, jota ei huvittaisi niin kovin ottaa vaikka sitä takaosaansa alle, koska, no, se vaatii ponnistelua ja ratsastaja huomauttaa asiasta toistuvasti tai kerran voimakkaammin hevosta. Tai näen sen taitamattoman ratsastajan hevosen, jolle koko ratsastustapahtuma on ymmärrettävästi epämiellyttävä. Tai sitten näen käsittelyä jossa hevonen ei oikein ymmärrä mitä siltä halutaan ja kun se kovasti yrittää ymmärtää, niin sille vain suututaan kun se ei “tottele”. Hei, syyllistyn siihen itsekin aika ajoin. En todellakaan väitä osaavani aina ja kaikkialla tulkita tilannetta ja hevosta oikein, vaikka väitän kykeneväni ammattini suomana siihen kirkkaasti keskimääräistä hevosihmistä paremmin.

Kaikki tuo kuulostaa kamalalta ja sitten voikin vaan pohtia mitä eläinten keskiaikaista kidutusta täällä jatkuvasti harrastetaan. Mutta katsotaanpa asiaa toisesta näkökulmasta:

Pahimmin tänä päivänä mennään mielestäni metsään kun ajatellaan, että jos eläimellä on hetken epämukavaa, stressavaa tai se pakotetaan tekemään jotain mitä se ei juuri silloin haluaisi, tai se ei saa elää villinä ja vapaana, niin se on jotenkin väärin ja eläimellä on huono elämä. Kun pudottaa ne ruusunpunaiset “luonnonmukaisuuden” lasit silmiltään ja ottaa asioista selvää, ymmärtää, että villihevosen elämä on äärimmäisen kovaa ja se ei useinkaan ole kivaa. Jos ei ole syntynyt onnellisten tähtien alla ja suotuisan maaperän ja ilmaston maisemissa, niin elämä täyttyy ruoan ja juoman perässä vaeltamisesta. Ai, sattuiko hevonen vähän loukkaantumaan, tai kolottaako lihaksia? Tai onko ihan sairaan kylmä ja kurja keli? Ei auta itku markkinoilla, kymmenien kilometrien päivämatkat ruoan tai juoman perässä on vaellettava silti, muuten kuolee. Se on pakko jos mikä. Ja sitten tuleekin vielä joku ystävällinen lajitoveri ja sanoo, että tää onkin muuten mun ja mun tammojen ruohotupsumätäs tästä eteenpäin, häivy sä vielä tonne 10 kilsaa kauemmas, viis siitä jos sulla on jalka vähän kipee. Ainiin, ja mä otan tän sun tammankin vielä tähän mun kimppaan, mee sä yksinäs vaan..

Tähän verrattuna kesyhevosen tunnin päivässä kestävä epämiellyttävyys tasapainoaan etsivän tädin ratsuna on lasten leikkiä.

Minä katson aina hevosta ja koitan unohtaa omat ennakkoluuloni sen suhteen, miten kuvittelen että hevosta pitäisi hoitaa. Olen itsekin sen kannalla, että hevosen pään ja terveyden kannalta olisi hyvä päästä liikkumaan kavereiden kanssa isolla alueella ja tätä monet tutkimuksetkin tukevat. Kuitenkin näen kaikkein levollisimmat hevoset eräällä isolla tallilla jossa tarhausaika suurimmalla osalla on 2-4h. Olen myös nähnyt pihatossa elävillä hevosilla hyvin ahdistuneita katseita ja huonoa käytöstä sekä selkeitä kipuja. Ja kaikkea myös toisinpäin ja siltä väliltä, erittäin tyytyväisiä pihattopolleja ja ahdistuneita kilpahevosia. Kokonaisuus ratkaisee ja yhtä oikeaa mallia ei ole. Mitä ratsastuskouluihin tulee, hyvillä kouluilla hevoset ovat yleensä oikein levollisia ja tyytyväisiä. Jos ne eivät tätä ole, niitä ei pysty pitämään asiakaskäytössä. Kun niiden elämä muuten on hyvää, ne sietävät hyvin muutaman alkeisratsastajan toilailut päivän aikana.

Blogijutun kirjoittajakin puhuu kuinka inhimillistämme hevosia (ja muita eläimiä) liikaa. Minun mielestäni taas inhimillistämme itseämme liikaa. Me ihmiset kuvittelemme olevamme paljon erilaisempia , kuin mitä itseasiassa olemmekaan. Perustarpeet ja -tuntemukset lienevät hyvin samankaltaisia ja jopa motivaatio (halu tehdä/saavuttaa jotain) on ihan samanlainen, syyt vain ovat erilaisia, ihmisellä ehkä vähän monimutkaisempia.

Mieti käsi sydämellä koska sinulla on viimeksi ollut päivä, jolloin et olisi hetkeäkään ollut jonkinlaisten epämiellyttävien tuntemusten vallassa. Ihan varmaan on jokin asia jossain vaiheessa päivää ärsyttänyt, suututtanut, surettanut, ahdistanut tai vaihtoehtoisesti kroppasi on jollain tavalla jostain vähän kipeä, ehkä jopa kroonisesti ja vaikka kipeää tekeekin, siitä huolimatta joudut kehoasi käyttämään. Pomokin pakotti tekemään jonkun paskahomman vaikket halunnut. Itseasiassa koko työ on ihan syvältä, mutta pakko tehdä jotta saa elantonsa.. Kaikesta tästä huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi elämä on ihan elämisen arvoista ja kivojakin hetkiä on. On sula mahdottomuus, että kaikilla olisi aina ja koko ajan kivaa. Ei ihmisillä eikä eläimillä. Ja niitä ihmis- ja eläinyksilöitä on aina, joilla on niin sanotusti enemmän kurjaa kuin kivaa. Näitä tulee auttaa kykyjen mukaan, mutta ei se tarkoita, että kaikki olisi pielessä ja tässä tapauksessa koko hevoshomma vinoutunut.

On hienoa, että eläinten hyvinvointia pohditaan, niin minäkin teen ja sydäntä särkee nähdä ahdistunut tai surullinen tai kipuinen katse hevosella jos tiedän, että hevosesta vastuussa olevat eivät sitä tajua tai halua nähdä ja helpotusta hevoselle ei ole luvassa. Enkä missään nimessä puolustele silmien sulkemista huonolta tai osaamattomalta eläimen kohtelulta. Päinvastoin, ammattini vuoksi joudun säännöllisesti tilanteeseen jossa kerron maksavalle asiakkaalle mitä mieltä olen hevosen käytöstä, kohtelusta tai terveydentilasta silläkin uhalla, että asiakas suuttuu. Mutta pointti onkin siinä mikä on realistista tai kohtuullista, eli kuten aiemmin sanoin, en näe mitään järkeä siinä, että pelihousut revitään täysin siitä hyvästä, että osalla hevosista ei ole kivaa joka ikinen hetki. Tärkeää on, että asia on mielessä, jotteivät asiat lipsu huonompaan suuntaan tai ehkä jopa tulevaisuudessa suuremmalla osalla hevosia olisi kivempaa suuremman osan ajasta, mutta harkintaa kannattaa käyttää ja miettiä hevosen elämää kokonaisuutena.

Vielä kerran: On täysin utopistinen ajatus, että hyvän elämän määritelmä on se, että koskaan ei ole kurjaa. Käytännössä kuitenkin tänä päivänä kyseinen ajattelu valtaa alaa. Se ei vain ole realistista, eikä ole hevoselle sen paremmin kuin ihmiselle hyväksi, että koskaan ei tarvitse pinnistellä minkään eteen tai tehdä jotain itselle epämiellyttävää. Jopa stressi sopivissa määrin on oleellista hyvinvoinnin kannalta. Se, että saa jäädä ja jää röhnöttämään sohvalle suurimman osan aikaa, ei yleensä tarkoita, että kyseinen henkilö voisi kovinkaan hyvin, ei fyysisesti eikä henkisesti. En näe mitään syytä miksei tämä pätisi myös hevosiin.