Rohir Oy

Ajattelin olla tällä kertaa kantaaottava ja kirjoittaa aiheesta, joka on oikeastaan pyörinyt mielessä jo useamman vuoden, mutta nyt päätin vihdoin tarttua tuumasta toimeen ja tehdä asialle jotain.

Aika ajoin puhelin soi tai hihasta nykäistään tallin käytävällä ja satunnainen huolestunut hevosen omistaja alkaa kysellä hevosensa kavioita riivaavasta sieni-infektiosta.. Siinä kohtaa kengitysseppä huokaisee syvään ja alkaa miettiä diplomaattista vastausta (ei koske tätä kirjoitusta, nyt päätin tapojeni vastaisesti olla kerrankin kohtalaisen suorasanainen), jolla kertoa hevosen omistajalle, että hän on nyt saanut virheellistä informaatiota ja jos hevosen kaviot päällepäin näyttävät olevan ok ja se liikkuu hyvin, paras tapa hoitaa tämä mystinen sieni-infektio ja kammottava irtoseinäisyys on unohtaa koko juttu ja harrastaa onnellisena kengitetyn tai kengittämättömän hevosensa kanssa ja antaa ammattisepän hoitaa työnsä rauhassa säännöllisesti. Jos seppä on ammattitaitoinen, niin kyllä se sitten kertoo jos siellä kavioissa alkaa jotain olemaan oikeasti vialla.

Tämä sitkeä huhu kavioiden sienitartunnoista eli valkoviivantaudista on peräisin ns. kengättömyysvuolijoilta. Valitettavasti tähän liittyvät myös väitteet taudin onnistuneista hoidoista heidän taholtaan, sekä siitä, että eläinlääkärit ja kengityssepät eivät tautia tunne joko lainkaan tai huonosti.

Annoin kertoa itselleni Helsingin yliopistollisesta eläinsairaalasta jo muistaakseni vuoden 2008 tienoilla asiasta tarkemmin tiedustellessani, että suurimmasta osasta valkoviivantautiepäillyistä otetuista näytteistä ei viljelyissä löydy taudin aiheuttavia sieniä (mm. D-Pseudoallscheria boydii, Scopulariopsis spp, Aspargillus spp jne.). Ei siis, vaikka joskus päällepäin saattaisi tapaus valkoviivantaudilta näyttää. Kyseessä on ihan pelkkä irtoseinämäisyys, joka ei lievänä aiheuta hevoselle ongelmia ja jonka hoito on huomattavasti helpompaa eikä yleensä vaadi sen kummempia toimenpiteitä kuin kunnollisen kengityksen tai vuolun. Pääasiassa tuontihevoset ovat ainoita, joilta valkoviivantautia on ihan oikeasti löytynyt.

“Valkoviivantauti on sama vaiva kuin ihmisen kynsisieni. Kavion seinämä irtoaa sälekerroksesta. Se on yleinen Keski-Euroopassa, jossa lämpimät ja sateiset talvet luovat sienitaudeille hyvät olosuhteet. Suomessa se on harvinainen, ja sitä esiintyy yleensä vain tuontihevosilla. Pohjoismaiden kylmät ja kuivat talvet todennäköisesti rajoittavat valkoviivan tulehduksen yleistymistä. Tämän tilan hoito kuuluu kokeneelle kengityssepälle.” J. Granström, O-P Johansson, J. Laiho, P. Skarra: Hevosen Kengitys. Opetushallitus 2011 s.192

Taudista eivät kengityssepät ja eläinlääkärit Suomessa kovin paljon puhu siitä yksinkertaisesta syystä, että sitä ei todellakaan täällä paljon esiinny. Niin sanotut kengättömyyssuuntausten kannattajat ovat ammentaneet oppinsa pääosin ulkomaisilta kengättömyyssuuntausten luojilta ja nämä eivät ymmärrettävästi tiedä että meillä täällä karussa pohjolassa tilanne taudin suhteen on toinen kuin suuressa osassa muuta maailmaa.

Olen joutunut “jatkohoitamaan” muutamaa hevosta joiden omistajille on kerrottu hevosella olevan sieni-infektion. Olen saanut sitten käsiini hevosen, jolta on poistettu kavion sisäseinämältä pala. Näissä tapauksissa luultu sieni-infektio,eli todellisuudessa pieni hevosta haittaamaton irtoseinämäisyys on alunperin syntynyt siitä johtuen, että kavion tasapaino on ollut pielessä niin että nimenomaan sisäseinämä on ollut liian matala. Tällöin kuormitus sisäpuolella on liian kova, jolloin seinämä alkaa paineen alla murskaantumaan ja taipuilemaan milloin mihinkin suuntaan ja sälekerroskin alkaa ottamaan takkiinsa. Nyt kun sisälaidalta on vielä oikein poistettu sitä vähäistäkin huonoa seinämää, niin tilanteen korjaaminen vain pitkittyy. Voin tunnustaa ihan rehellisesti turhautuneena kiroilleeni mielessäni pari-kolme seuraavaa kengitystä. Kenkä on vaikea saada hyvin paikalleen ja nauloille täytyy koittaa keksiä joku paikka. Koko sen ajan kun kavio on vinossa, on hevosen jalan nivelillä, jänteillä ja siteillä ylimääräistä rasitusta ja kaviokaan ei korjaannu ennekuin se on saatu taas siihen asentoon että kuormitus jakautuu suht tasaisesti.

Minulla ei valitettavasti ole mitään herkullisia valkoviivantautikuvia, kun no, se on niin harvinainen sairaus etten urani aikana ole sellaisiin pahemmin onnistunut törmäämään. Löysin jonkinmoisen kuvasarjan muuten vain hieman arveluttavassa kengässä olleesta hevosesta, minkä seurauksena kavion sisäseinämälle on syntynyt irtoseinämäisyyttä (ei nyt puututa muihin ongelmiin ;)) Kuvassa kavion oikeassa reunassa (sisälaidalla) näkyvät mustat alueet eivät siis kieli mistään mahdollisista sienitartunnoista,  vaan ovat ihan vaan lievää irtoseinämää ja sitä ei tarvitse availla tai mitään muutakaan sellaista. Tässä tapauksessa riittää, että hevosen kengittää pari kertaa kunnolla ja ongelma on kirjaimellisesti kasvanut pois.

Tässä sama hevonen ennen kenkien poisottoa..

Itse seurasin jo vuosina 2004-2005 yhden pahan ihan oikean valkoviivantautitapauksen hoitoa, joissa hevosen kahdesta kaviosta oli jouduttu poistamaan yli puolet seinämistä. Tässä tilanteessa hevonen ei todellakaan olisi selvinnyt ilman sairaskengitystä. Tämän jälkeen en ole tautiin oikeastaan itsekseni törmännyt. Muutamalla omalla asiakkaallani olen epäillyt, mutta tilanne on hoitunut ihan vain pienellä irtaantuneen seinämänosan poistamisella tai sitten pienestä epäilystä huolimatta edes sitä en ole tehnyt, vaan odottanut vain, että irtaantunut osa kasvaa alas, ja sen jälkeen kavio onkin ollut täysin kunnossa, joten kyseessä tuskin on ollut valkoviivantauti.

Monelle hevosenomistajalle ainoa tai ainakin ensisijainen tietolähde aiheesta on netti ja vaikka valkoviivantaudista löytyy paljon informaatiota, on materiaali pääosin ulkomaista, eikä näin käy selville, että todennäköisesti se hevosta riivaava “sienitauti” ei olekaan mikään sienitauti, eikä itseasiassa tarvitsisi mitään seinämien avauksia ja saippuapesuja. Toivottavasti tämä avautumiseni valaisee tilannetta vähäsen.

Lopuksi vielä kuva kengitetystä kaviosta, vaikkei tämä nyt enää liitykään valkoviivantautiin edes etäisesti. Kenkä olisi voinut olla puoli numeroa isompi tai ehkä hitusen taaempana, mutta meni se näinkin ja jostain kumman syystä hevosen kompurointi ja takominen loppuivat kuin seinään tämän kengityksen jälkeen.