|
Norjan reissu menikin sitten erinomaisen hyvin. Kotiintuomisina minulla on 3. divisioonan 2. sija ja Riikosen Tommi otti 1.divisioonassa niinikään 2. sijan ja vielä hienosti voittaen finaaliluokan. Finaaliluokassa voitto Ruotsin Jesper Erikssonista oli huikea suoritus. Jesper on erittäin kovassa kunnossa ja hallitseva pohjoismaiden ja Ruotsin mestari.
Parin hassun luokan hakkaamiseen tarvitsee järjettömän läjän työkaluja. Kaikki kotipajan lattialla valmiina odottamassa pakkausta laatikkoon ja matkaa Norjaan. Osan välineistä pidimme joukkueen kesken yhteisinä, joten tässä ei itseasiassa ole edes kaikki...
Hupaisaa kyllä, reaktiot onnitteluihin menivät ihan suomalaiskansalliseen liiankin vaatimattomaan tyyliin. Tommi taisi jopa todeta vaan ykskantaan: “I need to practice more” (minun täytyy harjoitella enemmän). Kaveri on siis juuri voittanut sen mokoman finaaliluokan ja sen voittamattoman Jesperin ja siinä kaikki mitä sanottavana.. Taidan tosin ymmärtää, koska itse huomasin, että olisin vain halunnut takoa kenkäni, kerätä kamppeeni ja poistua paikalta kenenkään huomaamatta ihan niinkuin aina ennenkin. Oli kovin kiusallista olla yhtäkkiä onniteltavana varsinkin kun en ollut lainkaan tyytyväinen omaan finaalikengitykseeni. No, kyllähän tämä nyt jo tuntuu ihan kivalta, pitää kai nauttia kun voi. Romahdus tuloslistassa seuraa kuitenkin vääjäämättä kun siirtyy vaikeampiin sarjoihin. Joten voin nyt jo sanoa, että ylpeys käy lankeemuksen edellä :D
Kisapaikkana toimi pikkukylän hevosurheilukeskuksen halli (taustalla)
1. luokan tulokset tulivat vasta sillä välin kun olin jo takomassa 2. luokkaani hyväntuulisena sen enempää mitään sijoituksia ajattelematta. Nautin vain taonnasta joka sujui, enkä siinä vaiheessa kuvitellut pärjääväni sen kummemmin. Kun kello soi, kengät oli haettu arvosteltaviksi ja vielä keräilin alasimen ympäriltä työkalujani, marssivat Jaska ja Tommi paikalle ja löivät tämän lapun eteeni.
Oli aika pölhö tunne, 1 luokan kengistäni toinen oli ollut luokan paras. Sen jälkeen kaikki muuttuikin yhtäkkiä. Tajusin että nyt oli käynyt se paljon puhuttu vahinko, että joutuisin seuraavana päivänä kengittämään finaaliin johon pääsee ainoastaan divisioonan 5 parasta. En ollut edes viitsinyt harjoitella kengitysluokkaan, kengityskamat nyt sentään olin ottanut mukaan..
Kuvia siitä finaalistani, Granströmin Jaska ystävällisesti otti niitä, vaikka se varmaan olikin ihan kärsimystä, kun varakamerani (en ole ehtinyt vieläkään saamaan uutta hajotettuani vanhan joskus kesällä) on tosi hankala sisätiloissa kuvaamiseen. Mutta siis, kiitos Jaskalle kuvista. :)
Onhan se kenkä plaani..?
Divisioonan voittanut Ola Fargam taustalla tarkkana tarkistamassa vuoluaan.
Kotkaa, kotkaa. Taustalla näkyy kello, runsas 5 minuuttia aikaa jäljellä vielä tässä vaiheessa. Oikean takajalan kenkä vielä lyömättä kiinni.
Pakenin finaalin jälkeen paikalta kävelylle ympäröivien kukkuloiden rinteille. Olin tosi pettynyt suoritukseeni ja kiusaannuin kovin onnitteluista kun en niitä mielestäni ansainnut. Oli mahtavaa viilennellä päätä näissä satumetsissä. On Norja vaan kaunis maa.
Jatkan raporttia kisoista lähipäivinä, sitten seuraa enemmän kuvia 1 divisioonasta eli varsinaisesta mestaruusdivisioonasta jossa siis muu Suomen joukkue eli Tommi ja Jaska kilpailivat ja pari videonpätkääkin olisi tarkoitus laittaa.
|
Kommentit
Lisää vähän toisesta näkökulmasta: Otteiden on oltava riittävän korkeat. Määritelmiä on vähän erilaisia, joskus lasketaan 1/3 kavion korkeudesta maasta katsoen, joskus sanotaan että naulasta pitää jäädä viiste näkyviin kun se tulee ulos jne. Tyylejä on erilaisia, pääpointti on kuitenkin se, että jos naula lähtee jo alunalkaen valkoviivan ulkopuolelta ja tulee liian läheltä kavion alareunaa ulos, lähtee kavio herkästi lohkeamaan eikä naulaus pidä. Taas tullaan siihen samaan juttuun, että jos naulat lähtevät oikeilta paikoiltaan, ne tulevat lähes automaattisesti ulos suoraan riviin riittävän ylhäältä ja vahvasta kaviosta. Vaikka hevonen tälllöin polkaisi kengän irti, se yleensä lähtee siististi ja naulat vain sujahtavat ulos, eivätkä lohkaise kaviota mennessään.
Koska kaikki ei kuitenkaan tässä maailmassa ole aina täydellistä eivätkä meidän kengityksemmekä än, niin ne naularivit voivat joskus vähän heitellä (vaikka aina pitäisikin pyrkiä siihen suoraan riviin). Itse kuitenkin arvioin kokonaisuutta. Jos koen, että naulat ovat kuitenkin vahvassa kaviossa ja naulaus pitää koko kengitysvälin, en välttämättä ryhdy korjailemaan sitä yhtä vähän alemmas valahtanutta naulaa tms. Jos intoa ja aikaa riittää, teen kyllä senkin. Ajattelen kuitenkin niin, että jos liikaa antaa itselleen virheitä anteeksi, käypi helposti huomaamatta niin, että taso kokonaisuudessa an alkaakin laskea..
Summa summarum: Naularivin suoruus ei ole pelkästään kosmeettinen seikka.
Yksinkertaiseen kysymykseen pitkä vastaus
Hienoa, on mukava jos viitsit raporttia laittaa ne on aina opettavaisia
Kävin muuten laittamassa sen pitkävarpaisen hepon josta kyselit jatkoa, joten saat kyllä sen jatkojuttusi, se on kummitellut mulla tuolla takaraivossa, mutten ole toistaiseksi ehtinyt tekemään sitä kun oli nää kisahommat ja nyt yritän sit purkaa viime viikon aikana syntynyttä työruuhkaa. Mut eiköhän tässä tulevina viikkoina jotain tule :)