|
Oma elämäni on ollut viime aikoina ehkä hivenen yksitoikkoista, liikaa töitä ja siihen päälle sen mitä ehtii pajalla treenaamista ja oman hevosen liikutusta. Kyllähän tuostakin kerrottavaa irtoaisi jos haluaisi, joka viikko on yleensä ainakin pari kengitykselliseti mielenkiintoisempaa tapausta, mutta joka tapauksessa aika samaa rutiinia vedän läpi päivittäin tällä hetkellä.
Onneksi on olemassa kollega, joka on kunnostautunut paljon mielenkiintoisemmilla seikkailuilla. Kengitysseppä Tuomas Kauko lähti talvea pakoon tammikuussa reissulle, joka vei hänet Australiasta Kiinan kautta Kazakstaniin. Näissä maissa Tuomas näki erilaisia hevosia, hevoskulttuureita ja kavioita. Hänen suostuttua haastateltavaksi saatiinkin hienojen kuvien kera kasaan aivan mahtava juttu vähän erilaisesta hevosmaailmasta.
Kirjoitin aiemmin jutun Australian brumbyista. Queenslandin yliopiston villihevostutkimusta tehnyt Brian Hampson oli luennoimassa Helsingissä ja kertoi silloin mahdollisuudesta tulla Australiaan mukaan katsomaan hevosia. Harkitsin syksyllä itse lähtöä, mutta jätin väliin. Onneksi Tuomas lähti, joten nyt on tietoa ja kuvia suoraan paikan päältä.
Brumbyja
Villihevosiin tutustuttiin keskellä Australiaa, n. 3 tunnin ajomatkan päässä Alice Springsin kaupungista, lähellä King’s Canyonin kansallispuistoa. Siellä oli vanha karja-asema, jolla nykyään järjestetään turistimajoitusta, kameliratsastusta yms. Karja-aseman henkilökunta myös pyydystää, kouluttaa ja uudelleensijoittaa hevosia. Brian Hampson toimii yhteistyössä karja-aseman henkilökunnan kanssa ja osa ajasta vietettiin karja-asemalla ja osa autiomaassa.
Kaksi viime vuotta ovat olleet sateisia ja normaalisti kivikkoinen autiomaa oli suhteellisen rehevää ja vettä vähän joka puolella. Rehevyys ja veden runsaus on muuttanut hevosten elämää siten, että ne ovat hyväkuntoisia, jopa lihavia eikä niiden ei tarvitse liikkua pitkiä matkoja ruuan ja veden perässä, mikä auttaa niitä selviytymään normaaleja autiomaaolosuhteita paremmin. Brian kertoi, että aiempina vuosina hän oli nähnyt jopa 100-päisiä laumoja kerääntyneinä juomapaikalle, mutta nyt kun vettä on joka puolella, hevoset pysyvät hajaantuneina pienissä laumoissa.
Vaikka hevoset olivat pääosin hyväkuntoisia ja vaikuttivat terveiltä, joutui Brian ja yksi karja-aseman työntekijöistä mm. lopettamaan yhden hevosen, joka oli selvästi sairas ja kärsivä, ei reagoinut oikein mihinkään ja päästi ihmiset lähelle. Tuomas ehti vierailunsa aikana myös nähdä muutaman pahasti ontuvan hevosen, sekä varsan, joka oli kadottanut emänsä ja yritti pysyä n. 3-vuotiaiden poikamieslaumassa mukana, mutta Brianin mukaan se todennäköisesti kuolee hyvin pian, dingot saattavat saalistaa sen tai sen voimat ehtyvät. Vapaasta elämästään huolimatta hevoset eivät myöskään ole mitään superkuntoisia atleetteja. Brian kertoi, että treenatulla hevosella brumbyt saa helposti kiinni.
Emänsä kadottanut varsa
Brumbyja on Australiassa niin paljon, että ne haittaavat Australian muuta ekosysteemiä ja kantaa on pyritty säätelemään eri keinoin, mm. ampumalla hevosia, ehkäisypiikkien avulla ja pyydystämällä niitä, jonka jälkeen ne joko koulutetaan ihmisten käyttöön tai siirretään vähemmän kuormitetuille alueille. Asiasta käydään Australiassa julkista keskustelua, eikä mitään selkeää ratkaisua hevosiin suhtautumiseen ole löytynyt, koska vaakakupissa painavat sekä alkuperäisen luonnon ja eläinten ja toisaalta brumbyjen hyvinvointi.
Villihevosten kouluttaminen on kannattavaa, koska ne ovat yleensä huomattavasti helpompia kuin ihmisten parissa kasvaneet. Niitä ei ole pilattu olemaan välittämättä ihmisten signaaleista, ne vastaavat ihmisen pyyntöihin todella helposti, jos ihminen osaa kommunikoida niiden kanssa. Jos hevonen pyydystetään esimerkiksi ampumalla nukutusnuolella, Brian voi opettaa sen heti herättyään riimuun noin tunnissa. Sen jälkeen hevonen on talutettavissa. Ja tämä tapahtuu keskellä autiomaata. Aika yksinkertaista.
"Juoskaa kaverit, henkenne edestä!"
Tuomas pääsi itse aloittamaan muutamia hevosia. Ensimmäinen askel oli opettaa hevonen pyöröaitauksessa pysähtymään ja pysymään paikoillaan. Tämän pystyy tekemään joko kehon avulla tai huomattavasti nopeammin hevoset hoksaavat homman kun ne lassoaa ensin ja yhdistää köyden ja kehonkielen. Sen jälkeen hevosta lähestytään vähitellen vuoroin molemmilta puolilta. Askeleittain hevonen säkitetään ihmisen kosketukseen jne. valmistellen satulointia ja selkäännousua. Silmiinpistävää oli, miten hyvin hevoset kerran hoksattuaan paikallaan olon eivät enää halunneet liikkua. Mm. tamma jota Tuomas säkitti satulahuopaan ja jos tilanne alkoi harmittaa sitä liikaa, ei liikahtanutkaan, mutta yritti purra huopaa raivoisasti. Pureminen on kuulemma hyvin tavallista, se on ilmeisesti aika normaali tapa näille hevosille puolustautua.
Hevonen on lassottu ja opetus aloitetaan yhdistämällä köysi ja kehonkieli
Hevoset olivat todella nopeasti yhteistyöhaluisia ja jo toisella käsittelykerralla voi aloittaa selkäännousun. Ero on suuri useimpiin ihmisten parissa kasvaneisiin hevosiin. Tuomas sanoi myös kiinnittäneensä huomiota siihen miten rentoutuneita orit olivat. Meillä ne ovat usein enemmän tai vähemmän stressaantuneen oloisia, ilmoittavat olemassaolostaan kaikille ja kertovat isoilla kirjaimilla olevansa Oreja. Brumbyoriit käyttäytyivät kuin kesyruunat, niillä ei selvästikään ollut hirveää tarvetta kuulutella hormoneistaan kaikelle ympäristölle ja vahtia muita hevosia.
Tuomas "villihevosen" selässä. Hevonen elämänsä toista kertaa ihmisen kanssa tekemisissä.
Hevosten kaviot ovat erilaisia riippuen siitä millä alueella ne laiduntavat. Pehmeämmillä alueilla laiduntavilla on pidemmät kaviot ja seinämät taipuneet. Kivikkoisten ja kuivien alueiden hevosilla on lyhyeksi kuluneet ja kovat kaviot. Kuvan hevosella on pitkäksi kasvanut kavio ja alletaipuneet kannat. Kavioasioista on perusteellisemmin Australian brumbyt -jutussa Brianin luennoitua aiheesta Suomessa.
Tässä tältä erää. Juttu jatkuu seuraavaksi Kazakstanissa, jossa on muinoin ollut vahva paimentolaiskulttuuri jonka neuvostovalta lähes hävitti. Täysin se ei kuitenkaan onnistunut ja vahva hevoskulttuuri näkyy mm. juhlapäivinä ja maaseudulla hevoset ovat edelleen osa ihmisten arkea.
|
