Rohir Oy

Aikamoinen viikko takana. Työt ovat vähän ruuhkautuneet sairastelun ja kisojen takia, mutta nyt tulee lupaamani lisäkuvat kisoista ja latasin yhden videonpätkänkin mukaan. Kisojen kaavahan meni niin, että ensin oli taontaluokkia joissa tehtiin erilaisia kenkiä määrätyssä ajassa. Näiden perusteella 20 parasta n. 100 kilpailijasta karsiutui finaaliin, jossa kengitettiin ristikkäiset etu- ja takajalka käsityönä tehtävillä kengillä. Suomalaisista Tommi Riikonen pääsi finaaliin ja lopullinen sijoitus oli 8.

Tämä ei ole pelkästään miesten ammatti ja laji, lisäkseni kisoissa oli 4-5 muutakin naista.

Ihastuttavia työkaluja rivikaupalla. Jotain tarttui mukaankin ja ensimmäisten testikäyttöjen perusteella ovat onnistuneita ostoksia.

Me kengityssepät olemme taiteellista porukkaa. Nuottitelineet ovat ahkerassa käytössä.

Raskas työ vaatii tukevaa ravintoa. Lauantain päivällinen sepille valmistumassa. Hymyilevää possua!

Tommin työnäyte finaalissa. "On taottava silloin kun rauta on kuumaa". Tässä näkyy mitä vanha sanonta käytännössä tarkoittaa. Kisoissa on kiire, yhtään ylimääräistä aikaa ei ole hukattavaksi ja taonta on kaunista katsottavaa kun sen tekee joku joka osaa. Ei virhelyöntejä, joita tarvitsisi korjata uusilla lyönneillä. Joka isku tekee tehtävänsä ja näin koko ajan tapahtuu kunnes rauta on jäähtynyt ja se vaihdetaan toiseen joka on tällä välin lämmennyt ahjossa. Kengäntekovaiheessa seppä on jo vuollut hevosen kaviot ja hänellä on mielessään tarkka muoto ja mitat kavioista. Jo ensimmäisestä videolla näkyvästä varpaan taivutuksesta lähtien kenkä taipuu millilleen tähän muotoon.

Tarkkana. Hevosenkengän on oltava plaani, eli tasainen.

Saksalaisen Frank Müllerin työtapana on käyttää avustajaa pitelemässä hevosen jalkaa. Kilpailuissa vaimo toimittaa tätä virkaa.

Finaalityö valmiina. Tommi kengitti vasemman takajalan ja oikean etujalan (kuvassa oikeanpuolimmainen takajalka ja vasemmanpuolinen etujalka, eihän ole sekavaa..) Toiset kaksi jalkaa ovat edellisessä lähdössä kengittäneen kilpailijan työ.