|
Terveisiä Teneriffalta. En ole niin kovin innostunut rantalomailusta, joten katsoin Teneriffaa ehkä vähän eri silmin kuin varmaan suurin osa saarella kävijöistä. Tämä ei nyt ehkä ole varsinaista kengitysasiaa eikä lomani ollut hevosloma, mutta asiaa hevosista ja hienoja kuvia upeasta saaresta ja sitäpaitsi oma blogi, oma lupa, vai miten se sananlasku nyt menikään.
Menin bussilla saaren koillisnurkkaan etäisimpään kolkkaan johon bussilla vielä pääsi. Paikallisbussit olivat muuten Teneriffalla tosi halpoja ja niitä kulkeekin ihan kivasti. Siitä eteenpäin jalan Anagan tiettömään vuoristoon, josta löytyi aivan järjettömistä ja järjettömän hienoista paikoista vielä muutama puoliksi autioitunut pikkukylä.
Kuvan lähes autioituneessa kylässä tuli tavattua kylän ilmeisesti ainoat kaksi asukasta. Toinen huuteli Hola! (Moi!) ikkunastaan ja toinen neuvoi oikean tien polkujen risteyksessä kun meinasimme lähteä väärään suuntaan. Kivoja ihmisiä, jotka eivät selvästikään olleet vielä nähneet liikaa turisteja. Harmi, etten osaa espanjaa muutamia irrallisia lauseita enempää, muuten olisin kysellyt heidän hevosistaan.
Nopeasti tuli huomattua, että näihin paikkoihin ei pääse millään moottoriajoneuvolla ja käytettävä kulkupeli yhä tänä päivänä on hevonen tai aasi. Yhtään en onnistunut näkemään, mutta kavionjäljet ja lantakasat kertoivat kulkijoista. Näkemäni jäljet olivat selvästi kengitettyjen hevosten ja jäljistä näkyi useamman eri hevosen kulkeneen poluilla. Koitin katsoa josko jäljissä olisi näkynyt hevosilla olleen hokit joita olisin kuvitellut niiden tarvitsevan, mutta ainakaan minkään ison hokin jälkiä ei näkynyt.
Kavionjälkiä
Aasin jälkiä en nähnyt, mutta juttelin myöhemmin bussissa tapaamani Menorcalaisen (pieni Espanjalle kuuluva saari) tytön kanssa ja hän mainitsi jossain talossa nähneensä aasin. Joka tapauksessa nämä työjuhdat kulkevat poluilla, jotka nähdessään ymmärtää paljon paremmin kuinka varmajalkaisia hevoset ovat ja missä ne kykenevät oikeasti kulkemaan.
Portaat polulla..
Heti nurkan takaa löytyi tuore lantakasa todisteena portaillakin kulkeneesta hevosesta.
Paikoin näkyi myös vuohenjälkiä.
Viimeinen etappi alussa. 1h 20 min aikaa ehtiä bussiin ja välissä vain yksi vuori. Tulipahan testattua, 500 m nousua ja 500m laskua onnistuu reilussa tunnissa. Pikkasen tosin joutui hölkkäämään ja tuli vähän hiki.
Ei tosin hiki paljoa haitannut, kun hölkkätaival kulki näitä seinämiä pitkin.
|
