|
Usein kuulee kysyttävän: Onko hevoseni kengitetty oikein .. vai kenties väärin? Päässä kytee mörkö joka pilaa yöunet ja hevosta pyöritetään jokaisen tallilla käyvän kengittäjän, eläinlääkärin, hierojan, valmentajan ja henkiparantajan edessä ja asiasta käydään joka päivä pohdintaa muiden tallilaisten kanssa. Ottiko hevonen kenties yhden lyhyemmän askeleen tuossa äsken? Eikös selkään tuntunut just jotenkin omituiselta? Miksi tuo kenkä on noin edessä/takana/iso/pieni/kevyt/painava, kaviossa on joku ylimääräinen repale, entä naula joka vähän repsottaa/on liian ylhäällä/alhaalla? Kulma liian loiva tai liian pysty? Epäilyttävien asioiden lista on loputon ja apua ei löydy kun kaikki kengittäjät, eläinlääkärit ja muut mukaan vedetyt asianosaiset antavat ihan ristiriitaisia kommentteja jos suostuvat kommentoimaan lainkaan.
On ihan aiheellista olla tarkkana kavioiden osalta, koska jos homma ei siellä pelaa, koko hevosella ei tee mitään, ainakaan mitään kovin tavoitteellista. Muttamutta, mistä siis nyt tietää onko se kengitys tehty oikein?
Harvemmin kuulee ammattiseppien käyttävän sanaa “oikea” ja “väärä”, ennemminkin käytössä ovat sanat “hyvä” ja “huono” ja “minä tekisin sen näin”. Toki on olemassa tiettyjä perusperiaatteita joiden pitäisi täyttyä, jotta kengitys olisi hyvä. Tässä en aio kuitenkaan kirjoittaa kaikista peruskengitykseen kuuluvia asioita, koska lista on laaja. Niistä voi lukea suomeksi vaikka Fabritiuksen kengitysopin käsikirjasta. Joitain juttuja olen käsitellyt aiemmissa blogikirjoituksissa.
Kysymys, onko joku hevonen kengitetty oikein, on mielestäni ehkä jopa vähän hassu, koska se sisältää olettamuksen Ylivertaisen Täydellisestä Kengityksestä ja todellisuudessa täydellistä kengitystä ei ole olemassakaan. Sanonkin aina, etten edes viitsi ryhtyä luettelemaan kaikkia puutteita joita näen omissa töissäni, eihän kukaan antaisi sen jälkeen minun enää kengittää hevosiaan.. Samasta syystä en mielelläni kommentoi kenenkään muun töitä kuin omassa mielessäni, koska sanottavaa kyllä löytyy varmasti, mutta kuulijan pitäisi pystyä arvioimaan onko kyse mitättömistä nyansseista vai jostain vakavammasta. Itse pyrin vain kengitysseppänä tekemään jokaisen työni aina niin, että teen ne mielestäni riittävän hyvin ja joka kerta käytän muutaman ylimääräisen minuutin ja teen jotain vielä vähän paremmin. Tällä pyrin varmistamaan sen, ettei työn laatu ala vaivihkaa laskemaan vaan päinvastoin pikkuhiljaa hivuttaisi töitä ja taitojani koko ajan paremmiksi.
Kengitys on kokonaisuus. Oleellista ei useinkaan ole se, onko jokin yksi asia juuri oppikirjan kuvaamalla tavalla. Oleellista on se, että riittävän moni asia on tehty kyseiselle hevoselle kyseisiin olosuhteisiin ja kyseiseen käyttötarkoitukseen riittävän hyvin, jotta homma toimii. Kun puhun “riittävän hyvästä” minun kriteerini siihen ovat kuitenkin sen verran tiukat, että väitän, että tarvitaan ammattilainen toteuttamaan ne. Mitä tahansa ei voi selittää sillä, että kun tämä sun kaakki nyt vaan on tällainen, tän jalat on tällaiset tms.
Jos jokin yksittäinen asia on oikein pahasti metsässä, esimerkiksi varvas 10cm liian pitkä tai kenkä 3 numeroa liian pieni, voidaan toki pelkästään sen korjaamisella saada “ihmeitä” aikaan. Usein kuitenkin kyse on siitä, että on useampi tekijä joka mättää vähän, ja kaikki yhdessä saavat aikaan kierteen joka johtaa kamelin selän katkeamiseen. Jonkun hankalamman tapauksen kanssa saattaa joutua kokeilemaan pari kertaa yrityksen ja erehdyksen kautta, ennen kuin löytyy juuri sopiva kokonaisuus kyseiselle hevoselle. Mitä ammattitaitoisempi seppä, sitä nopeammin ja varmemmin hyvä ratkaisu löytyy.
Asiaan vaikuttavat erittäin paljon myös hevonen ja ulkoiset olosuhteet. Jos hevosella on hyvät jalka-asennot, jo geeneihin kirjoitettu luja kavioaines, muut asiat hoidossa kohdallaan ja (ihmisen määräämä) liikunta vähäistä, kestää se huomattavasti enemmän muuttuvia tekijöitä kavioissaan ilman, että niistä muodostuu ongelmaa. Mitä enemmän hevoselle asetetaan urheilullisia vaatimuksia ja mitä enemmän siinä on rakenteellisia tai terveydellisiä heikkouksia, sitä enemmän asioita täytyy tehdä myös kavioiden osalta hyvin, jotta hevonen selviää sille asetetuista tehtävistä. Hevosen keho pystyy sopeutumaan erilaisiin olosuhteisiin ja myös erilaisiin kengityksiin johonkin rajaan asti. Missä raja kulkee, on yksilöllistä. Siinä missä toinen kulkee joka kavio eri suuntaan vinksottaen vuosikaudet, toinen hajoaa samantien kun pyydetään muutakin kuin tarhassa seisoskelua.
Ärsyttääkö? Kirjoittelen vain ympäripyöreitä eikä siihen mieltä kaivertavaan kysymykseen löydy vastausta.. Nyrkkisääntönä voin sanoa: Jos se näyttää hyvältä ja hevonen liikkuu hyvin, se on hyvä. Silloin ei tarvitse huolehtia, anna kengittäjän tehdä rauhassa työnsä ja nauti hevosestasi. Jos jompikumpi asia ei täyty, minä ainakin mietin miksi? (tähän voi sitten olla paljon muitakin syitä kuin kengitys)
Tämä on nyt ehkä enemmän tällaista pohdintaa, mutta kysymys on mielestäni hyvin vaikeasti vastattava johtuen jokaisen hevosen erilaisuudesta ja henkilökohtaisesti ainoa vastaus jonka yleensä haluan antaa on se, että itse kengitän hevosen parhaimman kykyni mukaan niin, että se toimii jos on toimiakseen.
Viikon pähkinä: Mikä puuttuu kuvasta?
Kävin ulkona autolla, jätin hevosen odottamaan ja kun palasin, tämä näky odotti. Riimu siististi paikallaan kaikki soljet kiinni. Kahlekuningas oli huomannut tilaisuutensa jäätyään yksin ja häipyi moikkaamaan kaveriaan viereiselle käytävälle. Eikä ollut eka kerta..
|
