|
Takana on melkoinen viikko taas kerran. On usein raskasta, kun ei lainkaan voi olla varma päivän lopullisesta ohjelmasta ennen kuin on illalla kotona. Samalla se on myös hienointa, kaikki päivät todellakin ovat erilaisia ja tälläkin viikolla on ollut jos jonkinlaista aikataulun vaihtamista lennossa. Torstaina aamulla peruuntui yllättäen kolmasosa päivän töistä iltapäivältä. Yllättävät tilanteet ovat aina tosi hankalia, koska ajoreitit pitäisi saada suunniteltua jotenkin järkevästi, ilman kymmenien kilometrien ylimääräistä eestaas ajoa, jotta koko homma yleensä toimisi ja autossa istumisen lisäksi ehtisi kengittämäänkin. Siksi töiden lisääminen tai poisottaminen äkillisesti sotkee usein koko pakan monelta päivältä.
Samaan aikaan kun järjestelimme loppuviikkoa uusiksi kengityksen ohessa, paljastui, että parhaillaan työn alla olevalla hevosella oli kavioissaan ongelmia joita ei oltu osattu odottaa ja hevoselle varattu kengitysaika tulisi tuplaantumaan. Asiat onneksi järjestyvät aina ja olen jo tottunut siihen, että tilanne elää koko ajan. Jollain tapaa jopa pidän siitä, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvää kaltaiselleni tylsän pedantille henkilölle, joka yleensä lähinnä ahdistuu siitä, ettei voi pitää lupaamiaan asioita.
Hauskaa viikolla oli se, että pääsin vihdoin testaamaan uuden paja-alasimeni pöydän. Pöydän aihion teki minulle erittäin pätevä kaveri kirkkonummelaisella konepajalla. Sain siis mittojen mukaan pellistä tehdyn altaan jonka täytin hiekkasäkeillä ja hiekalla. Hiekan päälle sahasin ja viilasin puusta sopivat palat (riittävän leveää lautaa ei löydy, jotta sen olisi saanut tehtyä yhdestä palasta). Alasin tähän päälle ja tuet sivuille ja siinä se. Pöytä oli parempi kuin uskalsin toivoa. Se on täysin vakaa, ei keiku pajan lattialla lainkaan, joten se toimii juuri niin täydellisesti kuin sen kuuluukin. Nyt takotreeniin tulee ihan eri meininki toimivalla omalla alasimella. Pöydän metalliosaan oli jopa lisätty pienet “kahvat” sivuille, joten jos joskus haluan siirtää pöytää, saan ehkä nosteltua sitä ilman että täytyy lapioida kymmeniä kiloja hiekkaa ulos pöydästä.
Nyt taistelen viikonlopun alkavaa flunssaa vastaan ja toivon olevani työkunnossa ensi viikolla, töitä kun olisi tehtävänä enemmän kuin tarpeeksi.
Kuva paja-alasimen pöydästä
Alla samalla kertaa tehty keikka-alasimeni pöytä. Halusin, että pöytä ja alasin saadaan irroittua toisistaan nopeasti. Sellaisen toimivan systeemin aikaansaaminen ei muuten ole helppoa. Alasimeen kohdistuu niin kovia tärähdyksiä, että melkein kiinnitys kuin kiinnitys joka tehdään vain käsivoimin ei pidä. Tässä on sivuilla pultit joiden päihin on hitsattu pienet kahvat. Toimii riittävän hyvin, näitäkin joutuu joskus kiristämään työn lomassa lisää, jos ei ole alunperin vääntänyt tarpeeksi hampaat irvessä, ainakin näin hennon naisihmisen voimin :)
|
