|
Takominen, kopsiminen, eli etu- ja takajalkojen kolahtaminen toisiinsa on liikeongelma, joka on helppo havaita, joten siitä myös kysellään helposti.
Takominen voi olla mitä tahansa satunnaisesta napsahduksesta joka askeleella kuuluvaan kolinaan ja kompurointiin jolloin hevonen alkaa jo lyhentämään askeltaan ja jännittämään liikettään. Kovasti takovilla hevosilla voi myös takakavioiden etuseinämä kulua varsinkin hokkiaikaan lähes olemattomiin. Voisin kuvitella etukengän hokiniskujen takajalkoihin tekevän silloin jo tosi kipeää. Takova hevonen myös polkee herkästi etujalkojen kannoille, eli pudottelee etukenkiä ja aukoo päkiät etujaloista haavoille.
Kaikessa tässä on ytimenä se, että etujalka ei ehdi takajalan alta pois ajoissa. Yksinkertaista, mutta siihen yksinkertaisuus loppuukin. Tässä, kuten monessa muussakin hevoseen ja kengitykseen liittyvässä asiassa syitä voi olla useita ja näin myös ratkaisukeinoja. Ja läheskään kaikki syyt ja ratkaisut eivät ole kengityssepän vallassa.
Minä lähestyn asiaa seuraavasti: Ensin kyselen millä tavalla, intensiteetillä ja milloin kolahtelua tapahtuu. Katson hevosta. Joskus katson myös liikkessä, esim. juoksutettuna jolloin näen itse miten hevonen muuten liikkuu ja milloin se lyö jne. Jos hevosta katsoessa näen, että hevosen varvasakseli joko etu- tai takajaloissa sivulta katsottuna murtuu selvästi eteenpäin, on homma usein aika selvä. Varpaan lyhentäminen ja/tai kantojen kasvattaminen niin, että kavio on hevosen rakenteen mukaisessa asennossa riittää yleensä korjaamaan tilanteen. Etujalan irtoamista maasta voi myös nopeuttaa erilaisilla erikoiskengillä tai kenkään taottavilla varvassuuntauksilla. Talviaikaan voi tehdä pieniä muutoksia etu- ja takajalkoihin hokkien sijoittelulla ja pituuksilla.
Tässä kuvassa kaviot ovat eri paria ja vej varvasakseli murtuu hiukan eteenpäin. Kavio on vuohista loivemmassa linjassa.
Jos kavioissa kuitenkin kulmat ovat kohdillaan, eli peruskengitys on kunnossa, on turhaa ja vaarallista hevosen terveydelle ryhtyä lyhentelemään niitä rakenteen vastaisesti tai muuten kovasti kikkailemaan, koska silloin takominen on oire siitä, että jostain muusta syystä hevonen ei osaa liikkua riittävän tasapainoisesti ja silloin huomio pitää kohdistaa siihen eikä kuvitella että kengittäjä saisi joitain härpäkkeitä jalkaan laittamalla korjattua vaikkapa hevosen huonon lihaskunnon.
Tämmöisessä tilanteessa saatan katsoa hevosen liikkeessä, esim. juoksutettuna tai ratsastettuna, jolloin näen mahdollisia muita ongelmia liikkumisessa, jotka saattavat valaista tilannetta. Usein nämä ovat kylläkin sellaisia asioita, jotka eivät varsinaisesti enää kengityssepän toimenkuvaan kuulu, eli jos vaikka näen liikkessä epäpuhtautta joka aiheuttaa kopauttamisen toisen puolen jaloilla, kuuluu asia siitä eteenpäin eläinlääkärille. Tiedän kuitenkin tällöin itse missä mennään.
Seuraavassa listaan asioita, jotka usein ovat syynä hevosen epätasapainoiseen liikkumiseen ja sitä kautta takomiseen ja joiden korjaamiseeen kengittäjä ei voi mitenkään pajavasarallaan tai raspillaan vaikuttaa.
- Nuori hevonen
- Puutteellisesti koulutettu hevonen
- Huono lihaskunto, väsynyt hevonen
- Puutteellinen ratsastustaito, hevonen ei kanna itseään riittävästi vauhtiin nähden.
- Epäsopivat varusteet
- Kipeä hevonen
- Rakenne ja liikkumistapa. Lyhyt selkä ja pitkät jalat luonnollisesti tekevät yhtälön, jossa jalkojen on vaikea mahtua mahan alle yhtä aikaa.
Oli syy takomiseen mikä tahansa, kannattaa siitä, kuten kaikista muistakin liikevirheistä aina kuitenkin mainita sepälle, tai ainakin minä toivon että minulle kerrotaan asiasta. Joskus kopauttaminen on millistä kiinni ja silloin jokin pieni kikka jota muuten ei tulisi tehtyä, saattaa auttaa ongelmassa merkittävästi.
Siinä oli tämän viikon tietoisku :) Kunhan nyt muistatte, että kerron tässä omista työtavoistani ja näkemyksistäni. Ratkaisuja voi olla tilanteesta, hevosesta ja kengittäjästä riippuen paljon erilaisia.
Perjantaina auton nokka kohti Jyväskylää ja kengityskisoja, (joihin itse siis lintsaillen osallistun vain katsojana). Todennäköisesti siltä reissulta irtoaa jotain kerrottavaa tännekin.
|
