|
American Farriers Journalissa (July/Agust 2010) oli lyhyt juttu jossa kerrottiin The Texas A&M yliopiston tutkijan Robin Dabareinerin sanoneen, että yleinen käsitys, jonka mukaan kavioiden liiallinen kuivuminen aiheuttaisi niiden lohkeilua, on virheellinen. Lohkeilun syy on itseasiassa kuivan ja kostean vaihtelu.
Tämä pitää yhtä omien havaintojeni kanssa. Tykkään yleensä verrata kaviota liitutaulun sieneen (kaikki tietävät sen kouluajoilta..) Se imee itseensä hyvin nopeasti vettä ja on pehmeä ja kimmoisa. Kun se kuivuu, siitä tulee kova käntty. Samoin kuin sieni, täysin kuiva kavio on kuin kiveä, seppäparan työkalutkaan eivät tahdo pystyä siihen (eivät edes ne teroitetut). Tällainen kuiva kavio on näin siis itseasiassa hyvin kestävä. Muutamalla tallilla jossa käyn kengittämässä, missä karsinoissa on purukuivitus ja hiekkatarhat ja kuiva maaperä muutenkin, kaviot ovat aina kuivat ja kovat ja ne on helppo “pitää ehjinä” ja kengätkin pysyisivät jalassa ties kuinka kauan. Kaviot vain jossain vaiheessa alkavat olla liian pitkät tai kengät kuluneet..
Kosteana kavio on taas pehmeämpi ja kimmoisampi. Tämäkin on itsessään hyvä tilanne. Kun lyö kengän kosteaan kavioon, kaikki on hyvin, mutta ongelmat alkavat kun maaperä ja sen mukana kavio kuivuu. Kavion menettäessä veden mukana hieman tilavuuttaan, arvaatte mitä käy aiemmin tiiviisti istuneelle kengälle. Kotkaukset (eli ne taitetut naulanpäät, jotta kenkä pysyisi kiinni) nousevat hieman esiin kavion pinnasta ja kenkä hieman löystyy ja alkaa liikkumaan. Tästä seuraa ketjureaktio, jossa naulanreiät kaviossa liikkeen voimasta hieman suurenevat ja taas kenkä löystyy lisää, alkaa muodostua halkeamia jne. Mitä useammin kavio kostuu ja kuivuu uudestaan, sitä selkeämmin nämä pienet muutokset alkavat näkyä ja mahdollisesti haitata.
On siis huono idea yrittää kostuttaa kuivia kavioita, koska ne kuivuvat kuitenkin uudestaan muutamassa tunnissa.
Robin Dabareinerin mukaan ongelmia aiheuttaa esimerkiksi hevosen seisottaminen ensin mudassa jonkin aikaa ja sen jälkeen kuivalla laitumella/tarhassa (well, tämä esimerkki ei ehkä sovellu Suomen oloihin, meillä kun on yleensä sitä mutaa joka paikassa sitten kun sitä on). Toinen esimerkki oli hevosen suihkuttaminen ratsastuksen jälkeen. Kaviot kostuvat siinä päivittäin kuivuakseen hetken päästä uudestaan.
Tutkijan ehdotus oli käyttää hoof sealant -valmisteita (kaviolakka suomeksi?) vahvistamaan kavion seinämää ja sinetöimään kavioita jottei siinä tapahtuisi jatkuvaa kosteuden vaihtelua. En osaa sanoa olisiko tuosta mitään apua, mutta voisihan sitä ehkä kokeilla. Yleisesti ottaen en kuitenkaan koe ongelmaa kovinkaan isona, koska halkeamat joista joskus kuivana kesäaikana kysellään, ovat lähinnä pientä lohkeilua kavion alareunassa ja voi olla joskus ikävän näköistä, mutta ei aiheuta mitään suurempia ongelmia.
|
