|
Takana on ihan kiva viikko. Normaaliin tapaan liuta vakiokengitettäviä jotka menivät rutiinityönä. Sinne väliin tungettiin sitten muutama kiireellinen tapaus, joiden omat sepät olivat kesälomailemassa ja päivät tulivatkin tosi täyteen. Torstaina aloimme Lauran kanssa olla jo aika väsyneitä ja Lauralla alkoi kädetkin jumittamaan paljosta takomisesta. Ei se mitään, kun meitä kerran on kaksi niin mä sitten hoidin raudan hakkaamisen.
Poikkeamia peruskengityksistä oli varsa, jonka jalka-asentoja korjattiin vuolun lisäksi laittamalla yhteen kavioon levike paikka-aineella. Varsa oli todella kiltti ja rauhallinen käsitellä, eikä ollut moksiskaan, vaikka seppä piti jalkaa minuuttitolkulla ylhäällä ja teki kaikkia outoja juttuja. Suurin vaikeus taisi olla kun varsa yritti vastapalveluksi rapsuttaa minua omistajan rapsutellessa säkää. Loppuviikosta kävin kengittämässä hevosen jolla oli pukinkavio, ei kovin paha kuitenkaan. Sain itseasiassa nyt inspiraation ottaa ko. aiheen opiskelun alle. Olen tässä lueskellut pukinkavioista kaikki muistiinpanot ja kirjallisen tuotoksen mitä hyllystäni löysin ja täytynee hankkia materiaalia lisää..
Aiheesta lukiessa kuten kaikessa muussakin kengitykseen liittyvässä huomaa, että tietyt perusasiat toistuvat samanlaisina, mutta paljon löytyykin sitten myös eroavaisuuksia. Tarkkoja kengitysohjeita annetaan myös vähän. Tämän näkisin johtuvan siitä, että hevoset ja tapukset ovat niin yksilöllisiä, että yhden tai kahden muuttujan vaihtuminen voi olla toisessa tilanteessa ratkaiseva positiivinen tekijä ja toisessa siitä ei olekaan apua, koska tapauksessa onkin olemassa muita tekijöitä, jolloin edellisen tapauksen muutokset eivät riitä tai jopa kääntyvät päälaelleen, eli aiheuttavatkin ongelmia. Tähän tilanteeseen on varmasti törmännyt jokainen, joka on kengittänyt enemmän kuin harrastuksena. Olet ensin ratkaissut hienosti jotain hevosta tai useampaakin vaivaavan ongelman ja kohtaat samankaltaisen ongelman. Sovellat samaa ratkaisua varmana voitostasi, ja... huomaat, että pieleen meni. Se on se hetki kun alkaa ymmärtämään kuinka monimutkaisesta kokonaisuudesta on kyse ja kuinka loputtomasti asioita täytyisi osata ottaa huomioon. Tästä syystä olen sitä mieltä, että kengitys on vaativaa ammattilaisten puuhaa eikä sitä opi riittävästi pelkästään kirjoista lukemalla eikä pelkästään kengittämällä, vaan tarvitaan molempien yhdistelmä. No, se filosofoinnista, ehkä kirjoitan joku päivä aiheesta lisää, mutta siis tämän hetkinen projektini on nyt sitten opiskella lisää aiheesta pukinkavio.
Olen ollut tällä viikolla tosi aikaansaapa. Varasin myös majoituksen Jyväskylän kisoihin. Pohdin osallistumista, mutta totta puhuen en ehdi harjoittelemaan pajalle lähiaikoina varmaan lainkaan, joten myönnän suosiolla etten kehtaa mennä kisoihin lyömään rautaa rusetille vaikka siitä olisi pitänyt tulla hevosenkenkä. Sen sijaan haluan tavata taas muita seppiä ja nähdä heidän työtään. Nämä ovat arvokkaita tapahtumia, koska aina kun näkee jonkun tekevän hienoa työtä, saa taas uutta pontta omaan työhön. Huomaa, että tämän voisi tehdä paremminkin. Yksinään tehdessään tulee helposti sokeaksi omalle työlleen.
Takomaan en ole päässyt itseasiassa senkään takia, että minulla on pöytäprojekti kesken alasimelleni. Hankin siis keväällä ison paja-alasimen ja se on tähän asti levännyt pajan nurkassa odottamassa että tekisin sille pöydän. Nyt sain viimeinkin aikaiseksi otettua alasimesta mitat pöydän tekoa varten ja kun keksin pajan josta saisin hankittua materiaalit, tajusinkin kysyä samalla tekisivätkö he koko pöydän ja samalla uuden pöydän pienelle keikka-alasimelleni. Asia sopi ja hinta-arviokin oli sopuisa. Tämä näyttää nyt siis varsin lupaavalta. Pääsen varmaan siis takomaan omalla alasimellani jo jonkun viikon päästä. Jos pöydän teko olisi jäänyt mun harteille, olisin todennäköisesti ehtinyt ottaa sen työn alle ehkä ensi kesänä..
Kuvassa poseeraa viikon pienin potilas ja ilopilleri, Alba Lourditas. Pääni päällä voi nähdä ajatuskuplan, jossa toivon ottaneeni ison raspin sijasta töihin mukaan oman kynsiviilani, se sopisi paremmin näin pienille kavioille.
|
