|
Kun minut pyydettiin kaksi vuotta sitten kengittämään erästä hevosta ensimmäistä kertaa, siltä oli toinen takakenkä irronnut. Katsoin hevosta. Massiivinen puoliverinen, säkäkorkeus reilusti yli 170 cm. Ja ne jalat. Ei ollut paljon epäilystä siitä miksi kenkä oli irronnut. Takajaloissa oli karhunjalkainen jalka-asento. Kyseessä on asento, jossa kaviot ovat hyvin pystyt, mutta vuohinen vento. Asento altistaa erityisesti hankositeen kovalle rasitukselle. Karhunjalka yksistään ei välttämättä ole suuri ongelma, mutta tämä hevonen oli tuontihevonen eikä ilmeisesti ennen Suomeen tuloaan kavioiden hoito ollut ollut ensi sijalla. Näissä kavioissa olikin kaikki karhunjalalle tyypilliset muut ongelmat. Kavion etuseinämät olivat hyvin kyömyt, kannat olivat allesortuneet, ja kaviot pahasti ahtautuneet ja täysin risat. Onko ihme jos kengätkään eivät pysy..
Mutta ei tässä vielä kaikki. Hevosen oikeassa etujalassa oli pukinkavio. Tämä on myös hankala jalka-asento, joka aiheuttaa nopeasti ongelmia, jos ei kengitys ole kohdallaan. Kaiken kruunasi vasen etujalka, joka oli täysin lässähtänyt pannukakku allesortuneine kantoineen ja kavion sisäreunalla halkeama alareunasta kehälle asti. Samassa hevosessa oli siis useampi rakennevirhe ja kengityksellinen ongelma. Hevosella oli elopainoa varmaan lähes 700kg ja sillä oli tarkoitus startata kenttää, eikä sillä ollut yhtään kaviota jota olisi voinut kutsua normaaliksi. Olisin ehkä tänä päivänä sanonut, ettei käy, idea on ihan mahdoton, mutta onneksi en silloin kuitenkaan sanonut, vaan kiltisti kengitin hevosta parhaan kykyni mukaan. Ensimmäiseen kengitykseen meni aikaa kaksi tuntia. Hevoselle tuli kengät kokoa 5, eli kaviot ovat todella isot ja ihmettelin kun kengät kuitenkin muistaakseni pysyivät seuraavaan kengitykseen asti jalassa.
Siitä eteenpäin viime talveen asti kengät irtoilivat aina silloin tällöin milloin mistäkin jalasta, ja joka kerta mentiin takapakkia siinä mitä olin siihen mennessä saanut kavioissa aikaiseksi. Sen takia kavioiden kuntoon saaminen on ollut erittäin hidasta. Hankaluutta lisäsi vielä sekin, että tämän kokoluokan hevonen olisi pitänyt laittaa kuumakengityksellä, mutta hevonen ei tottunut savuun sitkeästä yrittämisestä huolimatta.
Ratkaiseva käänne tapahtui viime syksynä. Sen jälkeen kenkiä ei ole enää irronnut ja kaviot ovat korjaantuneet hyvin. Tällä viikolla käydessäni kengittämässä hevosen en voi olla kuin tyytyväinen. Kavioissa on vielä jotain jäämiä virheasennoista ja parannettavaa, mutta nyt kaikki neljä kaviota ovat lähes kauttaaltaan ehjät ja symmetriset, kulmat ovat melkolailla hyvät. Jalkojen turvotukset ovat selvästi laskeneet. Kengän numero lienee ensi kerralla vaihdettava 5:sta 6:seen, koska kaviot ovat laajennneet niin hyvin ja numero 5 alkoi jo käydä lyhyeksi, erityisesesti takajaloissa joissa tarvittaisiin jalka-asennon takia hyvä tuki taakse.
Näistä tulee aina kiva fiilis, kun huomaa että homma onnistuu. Joskus nämä vain vaativat kärsivällisyyttä. Tänä päivänä olisin tehnyt muutaman asian toisin ja homma olisi ehkä ollut hanskassa jo hiukan aiemmin, mutta pääasia, että homma on nyt kunnossa. Hevonen on sitäpaitsi koko tämän ajan ollut terve, kilpaillut, ensin kenttää ja nyttemmin rataesteitä ja tuonut monta ruusuketta. Hyvä hevonen.
Valitettavasti minulla ei ole yhtään kuvia kavioista ennen tätä viikkoa, jotta voisi laittaa ennen ja jälkeen kuvia, mutta joitain kuvia napsin nyt. Nekin tosin menivät vähän metsään, koska kamerasta oli juuri loppumassa akku ja jouduin kiireessä räiskimään jotain. Suurin osa oli epätarkkoja, enkä ehtinyt “asetella” hevosta kuvaamista varten..
Etujalat sivulta. Vasemmassa etujalassa näkyvän rannun kohdalla oli alkujaan iso halkeama. Oikea etujalka on pukinkavio ja vasenta pystympi. Vasemmassa saisi mielestäni olla vielä hiukan enemmän kantaa.
Takajalka sivulta.
Takajaloissa näkyy kuinka kenkä on sovitettu ulkolaidalta mahdollisimman laajaksi, sillä kavio on edelleen hiukan ahtautunut ja ulkolaidan levike tukee myös koko raajaa liikkeessä.
|
