|
Tänään alkoi taas ahkerointi. Lomailu on kivaa, mutta musta oli kyllä kiva taas päästä töihin. Niin sen pitäisikin olla. Aamupäivä meni vielä purkaessa viestejä ja järjestellessä aikatauluja, mutta iltapäivällä sai jo maistiaiset kengitystöistä. Sen verran että tuli hiki. Huomenna sitten laitetaan täys rähinä päälle. Mä olenkin nyt vielä niin innoissani tästä kirjoittamisesta, joten käytetään innostus hyväksi. Loppuviikosta olen todennäköisesti jo niin katkipoikkikuollut, että tuskin on voimia kirjoittamiseen. Ei fyysisiä eikä henkisiä. Niin se vaan tuppaa menemään.
Tänään minulle esitettiin taas hieno kysymys, joka toistuu joka kesä useamman kerran ja olen huomannut, että omien asiakkaideni lisäksi nettipalstoillakin kysellään samaa asiaa säännöllisesti. Kysymys kuuluu: “Hevoseni anturasta/säteestä irtoaa paloja. Se murenee, mikä sitä vaivaa?" Parhaimmillaan kysymys esiintyy muodossa: “Apua, hevoseni koko kavionpohja ja/tai säde irtoaa!”
Hevosen kavio kasvaa jatkuvasti. Antura ja säde muodostuvat jatkuvasti kasvavasta sarveisaineesta. Vanha sarveinen kuluu pikkuhiljaa pois ja tuoretta tulee koko ajan tilalle. Kuivana kautena kaviot kuitenkin kuivuvat ja kovettuvat, ja usein kavio ei myöskään kulu samalla tavalla. Heti kun kavio taas saa kosteutta, niin vanha sarveinen putoaa pois. Jos kuiva kausi jatkuu pitkään, niin vanhan sarveisen määrä voi olla niin iso, että on muodostunut ns. kaksoisantura, jolloin antura vaikuttaisi irtoavan kokonaan sen lähtiessä yhtenä isona kappaleena ja tämä helposti säikäyttää, mutta alta löytyykin uusi ehjä antura. Kaksoisantura voi muodostua muissakin olosuhteissa, mutta juuri kuivan kesän ilmiönä se on hyvin yleinen. Uskoisin, että kun maa kuivuu ja kovettuu, kavion kulumisen hidastuminen ja anturan paksuuntuminen ehkäisee ruhjeiden syntymistä kovalla ja koppuraisella maalla. Kosteassa maastossa muut asiat ovat tärkeämpiä kavioiden kunnossa pysymiselle. Australialaisessa villihevosia käsittelevässä tutkimuksessa on todettu kuivilla ja kosteilla alueilla elävien hevosten kaviot erityyppisiksi (American Farriers Journal, march 2010, p.60)
Ymmärrän hyvin hätääntyneitä hevosenomistajia jotka pelkäävät hevosensa kavion suurinpiirtein irtoavan. Aloitellessani kengittäjän uraani, olin aloittamassa kengittämään yhtä ensimmäisistä asiakkaistani. Olin vielä tehnyt opettajani kanssa yhdessä työsuunnitelman ja hän oli juuri starttaamasta pihasta. Irrotin ensimmäisen kengän, otin puukon käteen ja vedin puukolla anturaa koko kavion leveydeltä. Ja pelkkää mustaa mätää tursusi koko kavion täydeltä syliini.. Onneksi ehdin vielä huitoa auton pysähdyksiin.
Eihän hevosella mitään isompaa ongelmaa ollut, mutta näky oli dramaattinen. En muuten vieläkään ole nähnyt yhtä hurjaa kaksoisanturaa kuin se oli. Vanhan ja uuden anturan väli oli pelkkää juoksevaa mätää. Sen hevosen kengitimme välipohjilla, alla oleva antura oli niin ohut.
|
