Vehicles and tools

Now we have a farrier without a car. I had to bring my car to the car repair shop. Windscreen was so badly broken by a stone flown into it that it has to be changed. I’m cursing this a bit, since I had to do the same operation only a year ago.. Well, because I’m now without a car until tomorrow but I anyway had to travel from a point A to the point B there was a nice solution into it. I just used the same vehicle I was using a lot before I started shoeing horses.

My dear bicycle :)

I didn’t even own a car before because it’s incredibly expensive and the public transportation in the capital area of Finland works well. I also used to bicycle a lot, drove sometimes 30 km to work or often after work to the stable 10 km, then I rode my horse and bicycled back home. Got some exercise. While working at the office I just never could get enough the physical exercise my body and mind wanted to.

I thought that this is a nice opportunity to have a great training and sports day. In the morning I drove by car to the forge, practiced one class of the Swedish championships I’m taking part next week, then drove home, took my bicycle into my car, drove the car to the car repair shop, bicycled 16km back to the forge and forged another class and did some “detailtraining” as well. Then bicycled 15 km to home. Have to admit that bicycling back home into headwind was already a bit slower :D


Isn’t this a typical farrier vehicle seen on a forge’s yard? I even started to think that in fact this bicycle could carry a small anvil, then I would just need my hand tools and the apron. Well, maybe some shoes and nails. I could work well without my hoofstand.. Hotfitting is of course not possible but I can’t do it anyway in many stables because of the fire security.

Imagine a farrier bicycling on to the stable yard.. Now it may be that you’ll even see that one day :D Then in fact I remembered that I have heard a story of some guy who really was driving around with bicycle shoeing horses.. I’m not sure about this but does anyone of you (finnish) readers remember that one?

The Swedish championships are getting close.. I usually try to get my training program tougher just before the competition if I’m taking the competition even a little bit seriously ;D so next days there’ll be lot’s of training ahead. I have been quite frustrated last weeks, since I feel that there has been progress only backwards and nothing, even the basic things won’t work. Today was a bit better day but I’m anyway a bit hopeless now. Anyway, the trip to Sweden will be wonderfully fun as competitions always and I’m very much looking forward to it. It’s nice to travel with our finnish team and to see all the farriers from other countries as well!

I have made some shopping, too. I invested into Billy Crothers’ Clamp-Down Lever Vice. The vice is very good but there is a couple of problems in it. The handle is very heavy to use and I thought it would need some extra handle, so I welded an extension onto it. The other problem is that the vice is so good that everyone else has a crothers’ vice too. In the competitions you have to be careful to recognize your own, because there is ten alike. So I was determined to personalize mine.


A duck bites iron.

A fresh start

Hi, my name is Riina Villanen and I’m a professional farrier living in Finland.I never wanted to have the usual safe life as an office worker but somehow I ended up living the boooring life of an office employee and despite the quite interesting work and great collagues I was just waiting for my yearly holidays and I felt very anxious. Will this be my life? I made quite radical decisions and since horses have been my passion ever since I was a little girl and I also owned one and spent my free time riding, out of that I decided to build a career.


I started my horseshoeing education 2003 in Ylä-Savo vocational college and soon I was traveling with different farriers as an apprentice as much as I could while at the same time still having my previous job in an international IT-company since I had to do my living somehow. Two quite a different worlds met there. In 2004 I quit my previous job and started as a part time stable worker and started little by little shoeing own customers with the help of my great teachers, older farriers, until then sometime 2005 I ended up totally in the horseshoeing business.

Well, the first years were not easy. I couldn’t make a reasonable income since for the beginner shoeing a horse takes lots of time and there is still so much to learn even in the basic work. I also had to use lots of time traveling as an apprentice. Then I continued my “official” studies also in school and 2009 I passed the examine and became a certified euro farrier (CE-F). After that basics of my shoeing career has stayed the same, I still try to learn from other farriers in Finland and beyond. I try to keep my work load limited so that I have time every now and then go to work as an apprentice with older farriers, visit educational events and practice and take part in the shoeing competitions in Finland and other countries. I have also been several years member of the council of Finnish Farriers Association.


Shoeing with friends. We keep every now and then training sessions at our forge, a gather together. Forging and shoeing. Great opportunities to learn from each other and get a change to the usual routine work. And of course it’s fun!

Photo: Tuomas Kauko


It was winter and with seven farriers we got our forge heated so well that snow dropped off the roof. Some shoveling was included in that day’s training program :D

Two years ago I felt totally fed up and thought I must either to quit horseshoeing or then change something in it. I knew that horses and shoeing them is my passion and didn’t really want to get that out of my life so I arranged lots of things in my business a new and then I finally also made true my idea of writing a blog of farriery. Finland is a country with only 5,5 million inhabitants and 70 000 horses. We have only maybe 150 full time farriers. There was no blog concerning horseshoeing in finnish, but quite a lively shoeing discussions in internet. So I thought that maybe I could give something to finnish horse owners and beginning farriers and see if writing a blog could give me some passion to learn more and keep up my interest in my job. And I think so it did.

But now again I felt that it’s time to change something. Nowadays there are also some other quite nice shoeing blogs in finnish and my interest is anyway heading towards the big big world, so I thought writing in english would suit better to that. This won’t be a total horseshoeing blog anymore, since there are lots better of them in english by much more skilled farriers than I am, but I think I have something interesting to write of my life, since I think that life is an adventure and you never know if you die tomorrow and I’m gonna enjoy every moment of my adventure as fully as I can. In my life you can see that thought as a continuous passion to go, see and work all the time your head up and seeking to new possibilities. Whenever I get some crazy or stupid idea, of course I need to try and make it true :D.

At a time my life consists of shoeing world in Finland and elsewhere (mostly of that, naturally because learning to be a better farrier is my greatest passion), traveling around (4 different countries already this year :D), hiking in wilderness all over the world and of course in Finland (Finland is almost a one big forest with over 100 000! beautiful lakes) and all the other crazy ideas and hobbies I every now and then decide to try. In my travels I also try to find horses, do some riding and of course I’m always interested in farriery wherever I go. Maybe all that contains something interesting to other people as well.

I’m waiting passionately what will come out of this. Hopefully something great! (These were the same words in the end of my first blog posting almost two years ago :))


In Turkey

Muutoksen tuulia

Tämä on nyt sitten viimeinen suomenkielinen postaus. Koska mulla on aina tapana kehitellä uusia ideoita ja kokeilla vähän kaikenlaista, niin nyt on aika taas mennä eteenpäin. Tästä eteenpäin kirjoittelen englanniksi. Myös sisältö muuttuu vähän, tulee kirjoiteltua varmaan muitakin kuin kengitysjuttuja. Pääasiassa toki varmasti niistä, koska kengityksen ympärilllähän tässä aika tiiviisti pyöritään :)

Toivottavasti kielitaito riittää siihen että jaksatte lueskella näitä jatkossakin. Ja toivottavasti mun kielitaito riittää kirjoittamaan riittävän hyvin niin että tekstiä viitsii vielä lukeakin :D No, mutta kaikkea pitää kokeilla, eihän muuten voi tietää mikä on hauskaa tai toimii. Laajemmat selitykset miksi päädyin tähän tulee varmaan lähipäivinä kun julkaisen ekan englanninkielisen kirjoituksen. Siihen asti siis!


Mulla on varmaan miljoona kuvaa joissa olen kuvitellut kuvaavani jalkoja ja kuvaan änkeää aina joku innokas turpa.

Naulaan astuminen

Ensin kuulumiset viime viikonlopun Jyväskylän kisoista. Meillä oli sadekeli mutta siitä huolimatta kisat vedettiin jälleen kerran läpi ihan käsittämättömän hyvällä hengellä ja meiningillä. Kyllä taas osaa arvostaa seppäporukan keskinäistä yhteisymmärrystä ja huumoria. Ihan kuin vettä ei olisi satanutkaan, kaikilla tuntui olevan erittäin hauskaa. Hienoa oli debutanttiin osallistuneiden suuri määrä, paljon uusia nimiä jotka rohkeasti saapuivat kokeilemaan kengän tekoa paineen alla ja kellon kanssa. Se tarkoittaa toivottavasti sitä, että meillä on tulevaisuudessa ympäri Suomen enemmän ja taitavampia seppiä. Hevoset kiittävät.


Keli on kylmä, mutta ahjot käyvät siitä huolimatta todella kuumina. Tommi vei voiton, jälleen kerran.

Mun osalta itse kisatulokset oli mitä oli, en tosiaan edes osallistunut kaikkiin luokkiin ja yhteen osallistuin lähinnä osallistumisen ilosta, en ollut tehnyt kengän kotona kuin kerran valmiiksi ihan vain tietääkseni suurinpiirtein miten se pitäisi tehdä, joten eipä tuloksiakaan voi odottaa. Se on vaan niin tylsää seistä ja katsoa kun muut takoo kehässä, joten siitä syystä osallistuu mielellään, vaikkei olisikaan tosissaan kilpailemassa. Tosin se yksi ainoa luokka johon olin oikeasti vähän harjoitellutkin, meni myös ihan penkin alle, joten tunnustan olevani pettynyt. Sinänsä kuitenkin hyvä, että tein kengässä virheen jota en osannut kisoissa korjata, koska nyt virhe tuli ilmi ja osaan varoa sitä ja tarvittaessa tiedän nyt myös miten korjata se, sillä sama tehtävä on edessä Ruotsin kesäkuun kisoissa. Pettymys on myös oikeasti hyvä asia, koska se pistää minut suuttumaan itselleni ja vaatimattomasti myös koko muulle maailmalle ja silloin yleensä ensimasennuksen jälkeen alan pohtimaan tosissaan mitä pitäisi tehdä toisin ja se on loppujen lopuksi aina positiivinen potku eteenpäin. Nyt minulla onkin taas suunnitelmia miten jatkaa eteenpäin, vaikka tällä hetkellä harmittaakin niin pirusti ja seuraaviin kisoihin mennessä tuskin ehdin parannusta saamaan aikaan. Mutta katsotaanpa sitten pidemmällä aikavälillä mitä kivaa näistä suunnitelmista taas seuraa.. :)


Työkaluja hajoilee kilpailun tuoksinassa tuon tuostakin. Harjasta on kahva lentämässä omille teilleen.

Sitten otsikon aiheeseen. Mielessä on pyörinyt pitkän aikaa juttu josta olisi ehkä ihan hyvä kirjoittaa, eli hevosen naulaan astumisesta, tai vierasesineestä kaviossa, tai miten sitä nyt haluaakaan kutsua. Aina silloin tällöin joku soittaa ja kysyy hädissään tai vähemmän hädissään mitä tehdä, kun hevosen anturan tai säteen läpi on mennyt terävä oksa, naula, kengän käänne tms. Ja verta tulee.

Kun havaitsee vieraan esineen kaviossa, on oleellista mistä kohden se on lävistänyt kavion. Tämän ymmärtääkseen täytyy olla hieman tuntemusta anatomiasta. Kavioluun kärki sijaitsee noin 3 cm eteenpäin säteen kärjeltä. Kavioluun alla sen takaosassa eli kavion anturapuolelta katsottuna säteen alla sijaitsee mm. sädeluu siteineen, sädeluun ja syväkoukistajajänteen välinen limapussi ja syväkoukistajajänne kulkee alimmaisena ja kiinnittyy kavioluun pohjaan. Tämä alue on herkästi haavoittuvaa ja esimerkiksi esineen tunkeutuminen jopa niveleen asti on mahdollista. Jos vierasesine tunkeutuu kavioluun alueelle, voi tilanne olla vakava ja vaatii klinikkakäynnin jolloin pystytään paikallistamaan tarkemmin mihin esine on tunkeutunut ja hoitamaan vammaa tarvittavalla lääkityksellä. Ohutanturaisella hevosella voi säteen kärjen ympäristössä olla vain joitakin millejä matkaa kavioluuhun.

Miten siis toimia käytännössä: Jos vierasesine on mennyt sisään säteen kärjen läheltä tai säteen sivu-uurteesta, voi olla hyvä idea olla jopa ottamatta sitä ollenkaan pois ja viedä hevonen sen kanssa klinikalle saman tien tai jos esineen ottaa pois, täytyy katsoa kuinka syvällä ja missä kulmassa se on ollut ja esine otetaan mukaan klinikalle. Kaikki tämä helpottaa arviointia siitä mihin esine on kavion sisällä mahdollisesti osunut. Jos taas esine on mennyt lähempää kavion sarveisseinämiä ja vaikka vertakin tulisi ja hevonen vähän ontuisi, riittää yleensä kun hoitaa reiän normaalina haavana, eli hautoo n. 4 päivää betadinehauteella paiseen kehittymisen estämiseksi ja sen jälkeen tilanteesta ja haavan sijainnista riippuen kengitetään joko välipohjilla tai ilman.

Jos on epävarma tilanteen vakavuudesta, kannattaa ottaa yhteyttä joka tapauksessa eläinlääkäriin. Vastaani on tullut muutama surkea tapaus, joissa on yritetty ensin kotikonstein hoitaa hautomalla haavaa säteen lähettyvillä ja on soitettu tässä tapauksessa kengittäjälle vasta siinä vaiheessa kun jalka onkin alkanut joidenkin päivien päästä turpoamaan. Hevonen on vasta silloin kehoituksesta viety klinikalle ja näissä tapauksissa se on ollut jo liian myöhäistä. Enemmän onneksi on ollut niitä joissa hevonen viety hoitoon saman tien ja vaikka tilanne on näyttänyt pahalta on selvinnyt, ettei esine ole itseasiassa yltänyt mihinkään mikä aiheuttaisi hevoselle sen suurempaa ongelmaa. Ja kaikkein useimmin tilanne on se, että haava on kavion sarveisseinämän lähellä ja hevonen ei ole ollut päivääkään pois käytöstä, riittää kun esineen poistaa ja pitää haavan puhtaana muutaman päivän.