Madeira

Oli tosi hauska palata eilen taas töihin 2 viikon loman jälkeen. Pidän ihan oikeasti työstäni ja vaikka lomat tekevät välillä hyvää, koska liika työnteko kyllä alkaa tympäisemään, niin hetken kuluttua jo todellakin kaipaa hevosen jalkaan kiinni. Kävin Madeiralla lämmittelemässä ja Riinan ratsastusmatkatoimisto voi suositella jälleen. Madeiralta löytyi oikein kiva talli jossa kannattaa käydä kuluttamassa ainakin yksi lomapäivä jos päättää suunnata saarelle. Quinta do Riachon Paula ja Paolo olivat tosi mukavia ja Paula osaa ilmeisen näppärästi neuvoa myös täysin ratsastamattoman henkilön nopeasti tulemaan juttuun hevosen kanssa ja tuntemaan olonsa selässä mukavaksi, jolloin maastoon voi lähteä täysin aloittelijakin. Madeiran luonto on aivan käsittämättömän upea ja jos ei muuten ymmärrä tai halua lähteä kävellen tutustumaan luontoon, niin ratsastus antaa hienon näkökulman saareen.

Paula ja yksi tallin 7 koirasta. Hauska lisä olivat mukana lenkillä olleet 5 koiraa jotka tiedustelemalla tietä pitivät huolen siitä, että mitään yllätyksiä ei päässyt sattumaan. Vastaantulijatkin, mm. pyöräilijät ja koneita käyttävät levadatyöntekijät tiesivät koirat nähdessään että hevosia on kohta tulossa ja hiljensivät/sammuttivat koneensa ja odottivat että pääsemme hyvin ohi.

Mietin etukäteen miten kengitys on järjestetty, koska 250 000 asukkaan saarella, jossa Quinta do Riachon lisäksi taitaa olla korkeintaan pari muuta tallia, tuskin löytyy ammattiseppää. Paula kertoi, että seppä tuotetaan 1000 km päästä mantereelta, eli emämaasta Portugalista. Kengittäjä tulee paikalle 2 päiväksi 6 viikon välein ja lyö kenkään tallin 10 hevosta. Muuten Paula kertoi tuttua tarinaa joka toistuu lähes samanlaisena joka puolella maailmaa: Hyvää seppää on vaikea löytää.

Madeiran reitistö perustuu pitkälti levadoihin, jotka ovat saarella risteileviä vesikanavia. Niiden avulla ohjataan vettä ympäri saarta asukkaiden tarpeisiin. Osa ratsastuslenkistä kulki myös levadan vartta pitkin, ei tosin ihan tätä vuorenseinää pitkin kulkevaa, vaan hevosella vähän turvallisemmin ratsastettavaa pitkin :D

Suomeen tuli talvi tällä välin ja minulla ei ole taaskaan mitään erityistä kengityskerrottavaa. Hokkien, tilsakumien ja kaiken ylimääräisen talvihankaluuden kanssa sählääminen vie niin paljon aikaa että olen ihan suosiolla luovuttanut enkä edes yritä taiteilla talvisin mitään ylimääräistä harrastustoimintaa kuten tekemään kenkiä itse tai muuta sellaista. Töiltä jäävä aika menee sitten pajalla kun pitäisi taas harjoitella Tanskan pm-kisoihin maaliskuun puolessavälissä. Viime talvena harjoittelin ja tuskailin samaisiin kisoihin, jotka olivat ensimmäiset taontakisani joihin otin osaa. Silloin osallistuin ainoastaan debutanttiin ja kokeeksi yhteen toiseen luokkaan. Kisat olivat upea kokemus silloin ja vaikka nyt taas tuskastuttaa eikä taonnasta tunnu tulevan mitään, niin asiat asettuvat mittasuhteisiin kun muistaa että nyt olen aikeissa hakata koko kisan läpi, eli 4 luokkaa. Siinä on todella kova hyppäys vaikeustasossa verrattuna edellisen vuoden urakkaan, joten kai tässä edistystä on tapahtunut vaikkei kaikki 4 luokkaa nyt vielä kovin hyvin sujuisikaan.