Syksyn sienisatoa

Ajattelin olla tällä kertaa kantaaottava ja kirjoittaa aiheesta, joka on oikeastaan pyörinyt mielessä jo useamman vuoden, mutta nyt päätin vihdoin tarttua tuumasta toimeen ja tehdä asialle jotain.

Aika ajoin puhelin soi tai hihasta nykäistään tallin käytävällä ja satunnainen huolestunut hevosen omistaja alkaa kysellä hevosensa kavioita riivaavasta sieni-infektiosta.. Siinä kohtaa kengitysseppä huokaisee syvään ja alkaa miettiä diplomaattista vastausta (ei koske tätä kirjoitusta, nyt päätin tapojeni vastaisesti olla kerrankin kohtalaisen suorasanainen), jolla kertoa hevosen omistajalle, että hän on nyt saanut virheellistä informaatiota ja jos hevosen kaviot päällepäin näyttävät olevan ok ja se liikkuu hyvin, paras tapa hoitaa tämä mystinen sieni-infektio ja kammottava irtoseinäisyys on unohtaa koko juttu ja harrastaa onnellisena kengitetyn tai kengittämättömän hevosensa kanssa ja antaa ammattisepän hoitaa työnsä rauhassa säännöllisesti. Jos seppä on ammattitaitoinen, niin kyllä se sitten kertoo jos siellä kavioissa alkaa jotain olemaan oikeasti vialla.

Tämä sitkeä huhu kavioiden sienitartunnoista eli valkoviivantaudista on peräisin ns. kengättömyysvuolijoilta. Valitettavasti tähän liittyvät myös väitteet taudin onnistuneista hoidoista heidän taholtaan, sekä siitä, että eläinlääkärit ja kengityssepät eivät tautia tunne joko lainkaan tai huonosti.

Annoin kertoa itselleni Helsingin yliopistollisesta eläinsairaalasta jo muistaakseni vuoden 2008 tienoilla asiasta tarkemmin tiedustellessani, että suurimmasta osasta valkoviivantautiepäillyistä otetuista näytteistä ei viljelyissä löydy taudin aiheuttavia sieniä (mm. D-Pseudoallscheria boydii, Scopulariopsis spp, Aspargillus spp jne.). Ei siis, vaikka joskus päällepäin saattaisi tapaus valkoviivantaudilta näyttää. Kyseessä on ihan pelkkä irtoseinämäisyys, joka ei lievänä aiheuta hevoselle ongelmia ja jonka hoito on huomattavasti helpompaa eikä yleensä vaadi sen kummempia toimenpiteitä kuin kunnollisen kengityksen tai vuolun. Pääasiassa tuontihevoset ovat ainoita, joilta valkoviivantautia on ihan oikeasti löytynyt.

Valkoviivantauti on sama vaiva kuin ihmisen kynsisieni. Kavion seinämä irtoaa sälekerroksesta. Se on yleinen Keski-Euroopassa, jossa lämpimät ja sateiset talvet luovat sienitaudeille hyvät olosuhteet. Suomessa se on harvinainen, ja sitä esiintyy yleensä vain tuontihevosilla. Pohjoismaiden kylmät ja kuivat talvet todennäköisesti rajoittavat valkoviivan tulehduksen yleistymistä. Tämän tilan hoito kuuluu kokeneelle kengityssepälle.” J. Granström, O-P Johansson, J. Laiho, P. Skarra: Hevosen Kengitys. Opetushallitus 2011 s.192

Taudista eivät kengityssepät ja eläinlääkärit Suomessa kovin paljon puhu siitä yksinkertaisesta syystä, että sitä ei todellakaan täällä paljon esiinny. Niin sanotut kengättömyyssuuntausten kannattajat ovat ammentaneet oppinsa pääosin ulkomaisilta kengättömyyssuuntausten luojilta ja nämä eivät ymmärrettävästi tiedä että meillä täällä karussa pohjolassa tilanne taudin suhteen on toinen kuin suuressa osassa muuta maailmaa.

Olen joutunut “jatkohoitamaan” muutamaa hevosta joiden omistajille on kerrottu hevosella olevan sieni-infektion. Olen saanut sitten käsiini hevosen, jolta on poistettu kavion sisäseinämältä pala. Näissä tapauksissa luultu sieni-infektio,eli todellisuudessa pieni hevosta haittaamaton irtoseinämäisyys on alunperin syntynyt siitä johtuen, että kavion tasapaino on ollut pielessä niin että nimenomaan sisäseinämä on ollut liian matala. Tällöin kuormitus sisäpuolella on liian kova, jolloin seinämä alkaa paineen alla murskaantumaan ja taipuilemaan milloin mihinkin suuntaan ja sälekerroskin alkaa ottamaan takkiinsa. Nyt kun sisälaidalta on vielä oikein poistettu sitä vähäistäkin huonoa seinämää, niin tilanteen korjaaminen vain pitkittyy. Voin tunnustaa ihan rehellisesti turhautuneena kiroilleeni mielessäni pari-kolme seuraavaa kengitystä. Kenkä on vaikea saada hyvin paikalleen ja nauloille täytyy koittaa keksiä joku paikka. Koko sen ajan kun kavio on vinossa, on hevosen jalan nivelillä, jänteillä ja siteillä ylimääräistä rasitusta ja kaviokaan ei korjaannu ennekuin se on saatu taas siihen asentoon että kuormitus jakautuu suht tasaisesti.

Minulla ei valitettavasti ole mitään herkullisia valkoviivantautikuvia, kun no, se on niin harvinainen sairaus etten urani aikana ole sellaisiin pahemmin onnistunut törmäämään. Löysin jonkinmoisen kuvasarjan muuten vain hieman arveluttavassa kengässä olleesta hevosesta, minkä seurauksena kavion sisäseinämälle on syntynyt irtoseinämäisyyttä (ei nyt puututa muihin ongelmiin ;)) Kuvassa kavion oikeassa reunassa (sisälaidalla) näkyvät mustat alueet eivät siis kieli mistään mahdollisista sienitartunnoista,  vaan ovat ihan vaan lievää irtoseinämää ja sitä ei tarvitse availla tai mitään muutakaan sellaista. Tässä tapauksessa riittää, että hevosen kengittää pari kertaa kunnolla ja ongelma on kirjaimellisesti kasvanut pois.

Tässä sama hevonen ennen kenkien poisottoa..


Itse seurasin jo vuosina 2004-2005 yhden pahan ihan oikean valkoviivantautitapauksen hoitoa, joissa hevosen kahdesta kaviosta oli jouduttu poistamaan yli puolet seinämistä. Tässä tilanteessa hevonen ei todellakaan olisi selvinnyt ilman sairaskengitystä. Tämän jälkeen en ole tautiin oikeastaan itsekseni törmännyt. Muutamalla omalla asiakkaallani olen epäillyt, mutta tilanne on hoitunut ihan vain pienellä irtaantuneen seinämänosan poistamisella tai sitten pienestä epäilystä huolimatta edes sitä en ole tehnyt, vaan odottanut vain, että irtaantunut osa kasvaa alas, ja sen jälkeen kavio onkin ollut täysin kunnossa, joten kyseessä tuskin on ollut valkoviivantauti.

Monelle hevosenomistajalle ainoa tai ainakin ensisijainen tietolähde aiheesta on netti ja vaikka valkoviivantaudista löytyy paljon informaatiota, on materiaali pääosin ulkomaista, eikä näin käy selville, että todennäköisesti se hevosta riivaava “sienitauti” ei olekaan mikään sienitauti, eikä itseasiassa tarvitsisi mitään seinämien avauksia ja saippuapesuja. Toivottavasti tämä avautumiseni valaisee tilannetta vähäsen.

Lopuksi vielä kuva kengitetystä kaviosta, vaikkei tämä nyt enää liitykään valkoviivantautiin edes etäisesti. Kenkä olisi voinut olla puoli numeroa isompi tai ehkä hitusen taaempana, mutta meni se näinkin ja jostain kumman syystä hevosen kompurointi ja takominen loppuivat kuin seinään tämän kengityksen jälkeen.


Blogeja

Linkitetääs muutama muu blogi:

Kollega innostui kanssa kirjoittelemaan, kannattaapi kurkkailla Jussin blogia.

Löysin myös tällaisen kengitysblogin .

Satulahuoneen Heidi kirjoittaa hauskasti ja hyvin erilaisista hevosia ja hevosalaa koskevista aiheista. Heidi nostaa kissan pöydälle todella usein samoista aiheista joista mun tekisi mieli avata suuni, mutta kun olen niin nössö, niin en viitsi sitä julkisesti tehdä. Hyvä että Heidi on olemassa, niin voin vain laittaa linkin satulahuoneen blogiin :D

Noissa olis luettavaa kiinnostuneille. Yritän muuten itse kirjoittaa vähän siihen malliin, että kerron kyllä omia kokemuksiani, mielipiteitäni ja näkemyksiäni kengityshommista, mutta pyrin välttämään tarkkojen ohjeiden antamista. Siihen on ihan syynsä. Kun kirjoittelen tänne nettiin, niin mukaan lipsahtelee välillä lauseita, jotka voi ymmärtää katastrofaalisen väärin jos ei pohjatietoa paljon ole. Mieltäni ei kovasti piristä ajatus siitä, että joku hevonen saa jaloilleen täysin pieleen menneen kohtelun “koska Riina kirjoitti netissä niin”. Minulla olisi varmaan paljon nykyistä enemmän annettavaa, mutta silloin haluaisin tarkistaa kaiken kirjoittamani huomattavasti paremmin. Uskokaa pois, painetuista kirjoista löytyy paremmin tarkistettua ja luotettavampaa tietoa, joten kannattaa käyttää niitä ennemmin tiedonhankintaan :) Jos opiskelee kengitystä muutenkin kuin mielenkiinnosta ja omaksi ilokseen, eli aikeena ihan oikeasti ryhtyä kengittämään hevosia, on paras paikka koulu sekä ammattitaitoisen sepän matkassa mukana käyminen. Toki, jos kysyttävää jostain tietystä jutusta/aiheesta on, vastailen mielelläni. Kyselkää siis ihmeessä, tuleepahan minullekin jutun aiheita.

Tämä nyt oli tällaista selittelyä, jos joku on sattunut panemaan merkille tapani kirjoittaa ärsyttävän ympäripyöreästi. Pitäisiköhän mun kuitenkin ryhtyä poliitikoksi? :D

Nämä eivät liity mitenkään aiheeseen, mutta kun noi savustuskuvat on aina vaan yhtä näyttäviä, niin tässä nyt sit pari tältä viikonlopulta :)


Ei kenkä yksin kesää tee

Mitä paremmaksi takojaksi opin, sitä paremmin ymmärrän kengän sovituksen tärkeyden. Joo, tottakai alusta asti opetetaan ja opitaan, että kenkä pitää sovittaa “oikein”, riittävän laajaksi ja riittävän pitkäksi jne. Tämähän on ihan peruskauraa, joten mitä siitä nyt jorisemaan..

Kuitenkin, kengän muotoilu ja sovitus täsmälleen niin kuin haluaa, ei kertakaikkiaan ole helppo nakki. Ja ihan turha selittää muuta, kun jatkuvasti näkee kuinka ihan huiputkin toteavat omista töistään, että sovitus olisi voinut olla tuossa kohden vähän enemmän tai vähän vähemmän sitä tai tätä tai kenkä olisi voinut olla pidempi tai lyhyempi tai ehkä kääntyi hieman tai jotain muuta.

Markkinoilla on loputon määrä erilaisia kenkiä erilaisille hevosille ja erilaisiin tilanteisiin. Klassinen tilanne on se, että hevosella on joku vaiva tai ongelma liikkeessä ja siihen suositellaan ratkaisuksi jotain tiettyä kenkää. No, kaupasta ostetaan se kallis erikoishärpätin ja lyödään alle. Ollaan tyytyväisiä, nythän siellä on se ultramegasuperkenkä alla ja kaikki on taas hyvin. Vai onko sittenkään? Kenkä yksinään ei pelasta tilannetta jos se on väärässä paikassa tai huonosti muotoiltu toimiakseen. Hyvän esimerkin saa kavion pyörähdystä nopeuttavista kengistä (erilaiset rollerit, rockerit, tasavarpaiset, idioottikengät jne.) Pyörähdyksen nopeutus ei paljon auta jos kenkä on liian edessä. Tai no, auttaahan se suhteessa siihen jos peruskenkä ilman nopeutusta on lyöty yhtä eteen.. Ja ongelmia saa siitäkin jos kenkä on liian takana.

Joskus taas täytyy ottaa huomioon hevosen anatomia ja liikkuminen muuten ja sovittaa kenkä jotenkin muuten kuin symmetrisesti kavion keskelle. Joskus voidaan haluta tukea raajaa ylempää tai ohjata liikettä ja kaikki tämä tehdään kengällä, ei vuolulla. Vuolu on lähtökohtaisesti aina hevosen rakenteen mukainen ja kengällä tehdään sitten kikkailu.

Mitä sitten tulee tuohon aina toisteltavaan riittävän laajaan sovitukseen ja isoon kenkään, niin siinäkin paino on sanalla riittävä. Jos kenkä on liian laaja, ongelmana ei ole pelkästään irtipolkemisen riski. Joskus kuulee sanottavan, että hevosen kavio on liian pieni suhteessa hevosen kokoon ja kaviota pitäisi levittää. Jos kyseessä on ahtautunut kavio, silloin toimenpide on oikea, mutta jos hevosella vaan on pieni kavio, ei kavion kokoa voi eikä pidä kasvattaa kengällä. Kavion sisäosat eivät kasva mihinkään ja jos lyödään väkisin liian laajaa kenkää alle, lähtevät sarveisseinämän ja martokavion väliset lamellit repeytymään sarveisen levitessä alareunasta leveämmälle. Tuloksena on fleeriä ja irtoseinämäisyyttä. Saman saa aikaiseksi pienemmässä mittakaavassa sillä, että kengän sovitus ei vaan yksinkertaisesti onnistu, ja kaikesta hyvästä yrittämisestä huolimatta kenkä on esimerkiksi jostain kohti liian kaareva ja tältä kohtaa ulompana kuin pitäisi. Hupaisaa muuten on, että myös liian ahtaasti sovitetulla kengällä saa usein saman leviämisongelman aikaan kavion kantaosien “tipahtaessa” kengän ulkopuolelle jo muutaman viikon päästä kengityksestä. Tässä tapauksessa anturan puolelle jäänyt kenkä vielä mukavasti painaa hevosta. Riippuu hevosesta ja tilanteesta saako kavion ahtautumaan vai leviämään kuin pannukakku liian ahtaalla sovituksella.

Kengän saaminen juuri sen malliseksi ja siihen kohtaan kuin haluaa on haastavaa ja parempaan pitäisi koko ajan pyrkiä. Minulla ainakin taonta on auttanut ja auttaa nimenomaan sisäistämään kaiken tämän koko ajan paremmin. Kun raudan hakkaamista harjoittelee tosissaan, on kenkiin helppo toteuttaa muotoja ja lisäyksiä niinkuin haluaa ja näillä pystyy usein auttamaan hevosta merkittävästikin. Sitä, että enemmänkin voisi tehdä, ei vaan tajua ennen kuin on itsellä valmius toteuttaa “enemmän”. Tai en minä ainakaan ole tajunnut ja tunnustan, että kaikki ylläoleva ja paljon muutakin on tässä vuosien mittaan tullut kokeiltua ja ihan kantapään kautta opittua. Tämä kengityshomma tekee hissukseen ihmisen aika nöyräksi.. :) Kengitys on usein millistä kii.

Jaahas, siinä oli taas tämän viikon puheenvuoro taonnan puolesta. Yritän varmaan vain perustella itselleni miksi löydän itseni aina työpäivän jälkeen taivuttelemassa rautaa erilaisille mutkille enkä ole tekemässä jotain kivaa ja ihan normaalia niin kuin muutkin ihmiset..


Virittelin vasaroitteni varsia. Varsi on muuten uskomattoman tärkeä vasaran toimivuudelle. Varren pituus ja istuvuus käyttäjän käteen on mielestäni melkein jopa tärkeämpi kuin siellä varren päässä heiluva mötikkä tai sen paino. Ja tärkeintä on tietenkin kaunis naisellinen pinkki väri. Eipä jää epäselväksi kenen vasara on kyseessä, noita vasaroita kun tuolla pajalla kuitenkin kuljeksii ympäriinsä.