Muutama kuva

Tällä hetkellä runosuoni ei sillä tavalla pulputa, että saisin kirjoiteltua mitään kovin ylevää, mutta laitan nyt muuten vaan pari sekalaista kuvaa viime viikoilta. Pidän työssäni erityisesti siitä, että päivät ovat kaikki erilaisia ja koskaan ei oikeastaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Kaikki eläinten parissa työskentelevät tietävät, että päiviin mahtuu paljon pieniä yllättäviä sattumuksia ja humoristisia tilanteita. Huono puoli tosin on, että jos itsellä on kiireinen ja huono päivä, niin silloin voi olla, että asian humoristinen puoli ei enää olekaan kovin humoristinen. Harmi kylläkin, että kamera ei ole läheskään aina käsillä tai ei muista tai ehdi ottaa kuvia, joten parhaat palat jäävät yleensä kuvaamatta. Pitäisi parantaa tapansa, koska nopeasti saisi varmaan koottua aika päättömän kuva-arkiston.

Natural Balance kengän oikea sovitus.


Autoni sähköjohto oli ollut maassa ja sivussa vielä 5 minuttia aiemmin. Tallista ulos tullessa vastassa oli poni joka tympääntyneenä tuijotti minua: “Päästä mut irti tästä, äläkä naura siinä!”  Jotenkin tuli mieleen paljon kohua herättänyt eläinsuojelujuttu, ns. yövalotapaus, jossa mm. oltiin huolissaan siitä, että ponit saattaisivat ulottua hampailllaan aitauksen ulkopuolella kulkevaan sähköjohtoon. Tämä poni kyllä pisti reippaasti paremmaksi.

Oma lukunsa kengityssepän työssä ovat nuo aina yhtä kekseliäät kollegat, joiden työssään tarvitsema luovuus puhkeaa usein kukkaan mitä omalaatuisimmilla tavoilla. Ja sitäpaitsi kavereille on aina yhtä kiva vinoilla kaikin mahdollisin tavoin. Eräästäkin sankarista toisen kollegan suusta kuultua: “Se on tosi asiallinen kaveri kun otat puheesta kaiken vittuilun pois. Sen jälkeen ei oikeastaan mitään jääkään jäljelle.. “

Turvallinen ja tukeva alusta pitää rauta uunissa lämpiämässä

Alla olevissa kuvissa Jaska taitavana seppänä virittelee hiiliahjoa.

Sehän on vaan näyttävää kun on paljon savua ilmassa..

Auttaiskohan tohon savuttamiseen jos vielä kumartuu tähän ylle hönkimään lisäsauhut piipusta?

Hevostelua Turkissa

Tunnustan, olen käynyt vähän lomailemassa. En siis olekaan pelkästään kengitellyt hevosia. En kuitenkaan osannut pysyä lomallakaan erossa hevosista ja kävin sitten tällä kertaa Turkissa katselemassa heppatouhuja.

Löysin Alanyan läheltä Alanya Horse Clubin joka sopi meikäläiselle kuin nenä päähän. Talli sijaitsee Syedran muinaisen linnoituksen raunioiden naapurissa ja tallin tarjoamat ratsastuslenkit kiertelevät linnoituksella ja niiden ympäristössä. Kävin sitten innokkaana ratsastamassa parinakin päivänä ja sainkin osin ”perussettiä” vauhdikkaammat ja hankalampimaastoiset reissut Smile Turistisesonki on jo ohi ja tallia pyörittävällä ikänsä hevosten parissa touhunneella 26-vuotiaalla Mustafa Özkanilla oli aikaa kierrättää minua vähän enemmän pitkin poikin vuorten rinteitä kierteleviä polkuja ja kyliä pitkin. Ratsastusretket olivat maisemineen jotain niin mahtavaa, että välillä oli vaikea uskoa kaikkea todeksi.


Seurasin myös suurella mielenkiinnolla Mustafan  tapaa hoitaa hevosiaan ja työskennellä niiden kanssa. Olin erittäin vaikuttunut hevosten käytöksestä ja suhtautumisesta työhönsä. Ratsastin kolmella eri hevosella, joista kaksi oli kevyttä ja nopeaa arabia, Derebey ja Tubayi ja yksi hieman tasaisempi, rodultaan puoliksi turkkilainen ja puoliksi iranilainen hevonen, Doro.  Kaikki olivat kevyitä avuille, vireitä ja innokkaita menemään, mutteivät tuntuneet säikkyvän oikeastaan mitään ja pysyivät hyvin hyppysissä vaikka välillä päästelimme niin lujaa  kuin hevosilla kintuista lähti. Nämä samat hevoset vievät luotettavasti maastoon paljon turisteja jotka eivät ole koskaan aiemmin ratsastaneet, joten en voi kuin ihmetellä kuinka hyvin ne ovat tehtäviensä tasalla kun minun allani ne kuitenkin tuntuivat useasti tanssahtelevan innokkaasti kysyen: Saako mennä, saako mennä?

Puskassa

Doro oli pieni ja sisukas turkkilais-iranilainen hevonen joka kiipesi jyrkkää ja kivistä vuorenrinnettä tarmokkaasti, vaikka ratsastajaa alkoi jyrkkyys jo välillä hirvittämään.


Kaikki hevoset  yhtä ruunaa lukuun ottamatta olivat oreja. Eikä ongelmia tässäkään. Mustafa kertoi aiemmin pitäneensä ne erillään, mutta silloin ne tahtoivat kinastella lenkeillä, joten nyt hän pitää kaikki yhdessä ja ne selvittävät välinsä keskenään ja hoitavat maastolenkit rauhallisesti.  Ainoastaan yksi hevosista tahtoi vähän simputtaa muita, mutta sen Mustafa olikin saanut toiselta tallilta ilmaiseksi, koska se oli käytökseltään kuulemma mahdoton. No, nyt se oli jo ollut asiakaskäytössäkin, joten se mahdottomuudesta..  hankalampi ehkä, mutta taitavalle hevosmiehelle hyvin työstettävissä oleva peli.

Osa hevosista oli aina vuorollaan irrallaan laiduntamassa ja tämä varsa olisi halunnut lähteä mukaamme lenkille :)


Okei, mut sit se kengitys. Tottakai hullu suomalainen naiskenkääjä oli heti innokkaana selvittelemässä sitä puolta.  Tallilla käy kengittäjä säännöllisesti. Hevosten jaloista kannettiin huolta ja oli kuulemma ensin testattu muutama seppä ennen kuin löytyi sellainen jonka työn jälki kelpasi.  Tallilta löytyi myös omat kengitystyökalut, koska irtokengät hoiti yhden hevosen omistaja, ruotsalainen nainen, joka on kuulemma aiemmin kengittänyt, muttei enää selkänsä takia tee sitä hommaa. Eli hullu suomalainen naiskenkääjä ei ollut sittenkään niin tavaton ilmestys :D

Hevosilla oli kengät tarpeen mukaan.  Osalla ei lainkaan, osalla edessä ja osalla kaikissa neljässä jalassa.  Huomasin, että ainakin yhden hevosen kengät olivat taivutettu kantaosaltaan maata kohti kiintohokeiksi. Tämä oli tehty liukastumisen estämiseksi, hevoset kun kulkevat jyrkkiä mäkiä ylös alas jatkuvasti. Kiinnitin huomiota myös hevosten jalkojen kuivuuteen. Eli tässäkin jotain oli taas tehty oikein. Hevosten kunto oli erinomainen, mutta jalat kestivät silti runsaan liikunnan selvästi hyvin. Kengityshommissakin hevosmies otti heti tilaisuudesta vaarin ja kyseli minulta mielipiteitä ja ohjeita joihinkin jalka/kengityspulmiin, mm. yhden hevosen ventoihin takajalkoihin ja vertailimme erilaisia kengitysratkaisuja Suomessa ja Turkissa.

Kaikenkaikkiaan minulle kiehtova tutustumisreissu siihen, miten asioita hevosten kanssa voidaan tehdä osin ihan toisin kuin itse olen oppinut. Kuitenkin hevonen kertoo onko hoito ja käsittely hyvää, joten tuli olo, että joitain omia uskomuksia voisi heittää romukoppaan ja ei me täällä Suomessa kaikkea tiedetä…

Matkan varrella saattaa kohdata esimerkiksi naisen joka taluttaa lehmää narun päässä. Ihan normaali juttu.


Ratsastajapatsas. Myönnetään, että tässä marraskuun pimeydessä on jo parin päivän jälkeen vähän ikävä tota Välimerta..


Kannattaa kokeilla jos kiinnostaa etelän lämpö ja ratsastelu mahtavissa maisemissa. Pikkuisen seikkailuhenkeä niin saa vähän eksotiikkaa ja näkee muutakin elämänmenoa kuin perusturistirantaa. Ihan ilmaisia nuo ratsastuskeikat eivät sesonkiaikaan kesällä ole, mutta 60 euron hintaan sisältyy kyydit hotellilta ja takaisin puolen tunnin ajomatkan päähän Alanyan keskustasta, 3h:n ratsastus ja kiertely linnan raunioilla, sekä ruoka. Koko hela hoidon tilaaminen onnistuu ottamalla puhelimen käteen ja soittamalla Mustafalle. Ainiin, kypäriin yms. tottuneille suomalaisille tiedoksi, että sellaisia ei kyllä ole käytössä, mutta hevosten toimivuus, varmuus ja vauhdin suhteuttaminen ratsastajan tasoon on mielestäni tärkein turvallisuustekijä hevosten kanssa ja siitä kannettiin huolta. Itse piipahtelen itseasiassa useamminkin Turkissa joten jos jotakuta kiinnostaa lomailu sielläpäin, niin mullekin voi soittaa ja kysellä kaikesta mahdollisesta, jeesin ja annan vinkkejä mielelläni missä vaan pystyn.

Nettisivut yhteystietoineen. Sähköposti ei välttämättä toimi, joten kannattaa soittaa:

http://www.horse-club-alanya.com/en/

Facebookissa: 

http://www.facebook.com/pages/horse-club-alanya/264355142654