Lomille

Tämä seppä lähtee nyt kesälomalle pariksi viikoksi. Katsotaan josko inspiroituisin loman aikana tekemään jotain jutuntynkiä tänne blogiin. En aio niitä tänne päivitellä loman aikana, mutta ehkä sitten jälkikäteen. Tämä kevät on ollut lähinnä kisatouhujen päivittelyä joten nyt on pieni kesätauko paikallaan ja nyt tulee ehkä jotain muutakin kuin kisajuttuja.

Ehdin kyllä Ruotsissa pohtia, kuinka on ihan käsittämätöntä, että ihminen viitsii hengailla 4 päivää kiinnostuneena tuijottamassa kun sepät hakkaa niitä samoja hemmetin kenkiä. Välillä käy itse hakkaamassa jotain ja sitten taas tuijottamaan. Sen kunniaksi vielä yksi lyhyt videonpätkä kisojen semifinaalista jossa kengitettiin yhtä jalkaa ja tehtiin yhtä ennalta annettua erikoiskenkää. En vaan voi sille mitään, mutta mun mielestä taontaa on kiehtova katsoa, erityisesti kilpailuissa, kun paineen alla kelloa vastaan tehdään niin kova suoritus kuin pystytään. Meitä hulluja on monenlaisia Laughing

Ruotsi 2011

Käytiin kilpailumatkalla tällä kertaa Ruotsin Strömsholmassa, jossa järjestettiin avoimet Ruotsin mestaruuskilpailut. Näissä kilpailuissa oli ensimmäistä kertaa koekäytössä divisioonajako, jota pohjoismaiden seppäyhdistykset ovat yhteistyössä suunnitelleet. Ihan kiva, koska saan osallistua helpoimpaan divisioonaan ja meillä ei ollut kuin muutama hassu viikko omien sm-kisojen jälkeen harjoitteluaikaa. Eikä sitä harjoittelua tullut sitten pahemmin tehtyä kun työtkin pitäisi näiden kisareissujen välissä tehdä.

Eipä sitten sen enempää omista tuloksistani, ei nyt ihan surkeasti mennyt, mutta olisi voinut mennä paremminkin. Muron Antti onnistui hienosti, harjoittelematta kylmän viileästi meidän divarin finaaliin ja 4. sija lopputuloksena. Riikosen Tommi teki taas tasaisen kovaa työtä muiden huippujen rinnalla ja lopputulemana oli varsinaisen mestaruusdivisioonan 4. sija.

Saavuimme kisapaikalle vasta n.10 minuuttia ennen Antin ensimmäistä lähtöä ja kuvassa näkyy kuinka kello jo käy ja Antin saatua raudat myöhässä uuniin hän vasta odottelee niiden lämpenemistä ja katselee kun kaveri vieressä jo tekee kenkää..


..Puolen tunnin kohdalla kuitenkin jo mittaillaan kenkää jossa on jo kaikki pyydetyt asiat. Reilusti aikaa säätämiseen ja viimeistelyyn niin kuin pitääkin.

Finaalissa ei jätetä enää mitään sattuman varaan, kavion mitat menevät Tommilla paperille. Hevosen kavio toimii hyvänä kirjoituspöytänä.

Kenkäpyykkikin hoituu.


Luokka 5 oli todella raaka. Ahjohitsausta ja paljon tyssäystä ja takomista ja viimeistelyä vaativat kengät. Tommin ja ruotsalaisen Per Nilssonin ilmeet kiteyttävät homman: “Happi meinasi loppua”.


Jaska hitsaa samaisen luokan sydänorsikenkää.



Oli hieno helleviikonloppu, tauolla.


Ohjelmassa oli myös muutama klinikka sepille. Tässä näytetään levikkeen tekoa varsan kavioon.


Sunnuntain hauska pläjäys oli työhevosen kengitys, joka tehtiin 4 hengen joukkuetyönä. Sekin meni ihan mukavasti siihen nähden, että vedimme kengityksen aikalailla hatusta. Tiimityöskentelyn etukäteisharjoittelu rajoittui siihen, että sovimme samana aamuna suurinpiirtein kuka tekee mitäkin.. Mukana oli kuitenkin joukkueita joissa jokaisella oli tarkat tehtävät ja kaikki joukkueen jäsenet tiesivät mitä tehdään milloinkin lähes kellon tarkkuudella. Me saimme luovalla yhteistyöllä hevosemme ihan mukavaan kenkään ihan mukavin pistein, ei mitalisijoille asti, mutta ei ainakaan tarvinnut jäädä miettimään, että olisi sen hevosparan voinut paremminkin kengittää. Kiire kyllä tuli tässäkin ja viimeinen kenkä kotkattiin ja viimeisteltiin viimeisen kahden minuutin aikana Antin ja minun häärätessä kavion kimpussa ja Tommin valvoessa hevosen takana, ettei hevonen vedä jalkaansa ständiltä pois, se kun meinasi kyllästyä ennen aikojaan ja peruuttaa pois kynsien hoidosta.

Hikinen joukkue ja kengitetty möhkäle. Se oli kyllä aika iso, ainakin kaviot, mutta jäi se silti piiloon joukkueen taakse..


..joten täytyihän sen päästä vielä hymyilemään ihan omaankin kuvaan.