Sm-kisat 2011

No niin, sm-kisat takana ja komeasti mokailtuna. Ei, en ollut perjantaina kovin tyytyväinen. Kisahermo petti, en osannut keskittyä ja tein sekä ekassa taontaluokassa että kengitysluokassa alkupuolella virheitä joiden korjaaminen maksoi niin paljon aikaa, että se aika sitten loppui vähän niinkuin kesken ja lopputulokset eivät tietenkään olleet kovin hienoja. No, eipä siinä mitään selittelemistä sen kummemmin, kun ei parempaan pystynyt niin ei parempaan pystynyt. Lisää vaan taontatreeniä ja kisarutiinia jos tätä harrastusta meinaa jatkaa.

Kengitysluokka käynnissä, alasimilla edestä taaksepäin: Thomas von Troil, Fredrik Forsberg (Ruotsi), Rauno Puronen, Daniel Chernovalov (Venäjä), Oleg Zabiyakin (Venäjä), Antti Muro.

Suomenmestaruuden vei odotetusti Riikosen Tommi. Muut tulokset varmaan päivittyvät lähiaikoina seppäyhdistyksen sivuille. Mahtavinta näissä kisoissa on kyllä taas kerran se kiva tunnelma joka on aina läsnä kun sepät kohtaavat. Ei tämä ole niin turhan vakavaa ja kaikki auttelevat ja neuvovat kanssakilpailijoitaan. Kisojen pystyttäminen toimii talkootyönä, joten paikalla oli taas kilpailijoiden lisäksi valtava liuta vapaaehtoisia seppiä ja muuta väkeä. Iso kiitos kaikille järjestäjille ja hevosten omistajille toimivista kilpailuista.

Väittikö joku, että sepät ovat individualisteja eivätkä osaa tehdä yhteistyötä? Teltta kulkee hyvässä tahdissa Jyrin toimiessa kapellimestarina.


Juontajat Tiina Edelman ja Toni Nieminen.

Kuvaaja: Jonna Kantola

Yksityiskohtia vielä omasta kisaviikonlopustani:

Perjantain kengitysluokkaa tehdessä kävi mielessä, että tämä on niin kamalaa, että kisaaminen loppuu tähän. Olin pätkäissyt liian pitkän raudan ja etukengästä tuli tietenkin liian iso. Kengän leikkaaminen kisoissa on kielletty, joten ainoa keino lyhentää kenkää on raspata sitä käsivoimin lyhyemmäksi. Sentin raspaaminen pois molemmilta kannoilta vie kyllä aikaa (puhumattakaan kaikesta muusta ylimääräisestä johon tuhrasin kallisarvoisia minuutteja hermoillessani), joten olin aivan varma, etten ehdi saamaan kengitystä ajoissa valmiiksi. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu, ja pätkin molemmat kengät kiinni ja kotkasin viimeisen kolmen minuutin aikana niin, että tuomarit vielä välissä arvostelivat toisen kengän sovituksen. Hommaan siis meni noin minuutti per jalka.

Epätoivon vimmalla raspaan liian pitkää kenkää lyhyemmäksi

Kuvaaja: Jonna Kantola


Minuutit käyvät todella vähiin ja tuomarit Joop Wijnen ja Gert-Jan Salm odottavat vieressä että saan kuuman kengän sovitettua ja jäähdytettyä jonka jälkeen tuomarit ottavat kengän saman tien arvosteltavaksi ettei yhtään ylimääräistä sekuntia menisi minulta hukkaan odotellessa lupaa lyödä kenkä kiinni.

Kuvaaja: Jonna Kantola


Voitonriemun tunne oli ihan käsittämätön kun humautin nauloja kiinni ja tajusin sittenkin ehtiväni ajassa. Oli myös ensimmäistä kertaa luokan aikana tunne siitä, että tämän minä osaan. Vaikka takominen on vielä hakusessa, niin kengitys on kuitenkin työtäni, ja siinä olen hyvä ja rutiini näkyy kun pystyy vain ajattelematta lätkimään hirveää vauhtia naulat kiinni riittävän ylös ja kotkaamaan ne, jos ei tuossa ajassa nätisti, niin kuitenkin hevoselle toimivasti. Naularivit eivät tietenkään olleet tuomarien toivomassa kehän suuntaisesti laskevassa rivissä ja viimeistely oli… no, sitä ei käytännössä ollut, joten pisteet olivat huonot, mutta eivät nollilla kuitenkaan.

Mietin kehtaanko pistää edes näytille, mutta siinä ne nyt ovat. Viimeisten minuuttien aikana kiinnitetyt kengät. Kengät ja kavio viimeistelemättä, joten ei ihan sitä tasoa mitä kisoissa halutaan, mutta hevoselle toimiva kengitys yhtäkaikki.

Kuvaaja: Jonna Kantola

Lauantaina paineita ei sitten enää ollutkaan, koska peli oli niin sanotusti jo menetetty ja sain takaisin sen hauskan fiiliksen jonka takia itseasiassa kisoihin lähden. Takominen oli hauskaa ja varsinkin yllätysluokan otin huumorin kannalta. Saimme nähdä yllätysluokan kengät vasta pari tuntia ennen luokan alkua ja hollantilaiset tuomarimme eivät kyllä olleet säälineet meitä yhtään. Kengät olivat kinkkiset ja minun ohuella taonta- ja kisakokemuksellani niiden tekeminen oli vähintäänkin mielenkiintoista. Eihän siinä voinut muuta kuin ottaa rennosti ja naureskella kengille tehdessäni niitä, mutta sain niihin kaikki pyydetyt asiat (ainakin melkein) tehtyä, vaikka ne olivat kaikin puolin niin karmeat palaneet muhkurat, ettei tosikaan. Kisojen rennosta luonteesta ja hyvästä hengestä kertonee se, että olin ilmeisesti niin säälittävä, että jopa itse tuomari kävi kesken suorituksen antamassa minulle muutaman vinkin. Pitäisiköhän minut nyt diskata? :) Lauantaina tosiaan taas muistin, että ei pidä treenata kilpailemista varten, vaan kilpailla treenaamista varten. Harjoittelu on itseasiassa se pääasia ja tämän kaiken pitää olla hauskaa. Muuten ei jaksa.

Lepäämään en ehdi, koska muutaman viikon päästä on lähtö Ruotsin mestaruuksiin ja niihin en ole harjoitellut vielä yhtään. Sen reissun otan kyllä enemmän lomailun kannalta, taon mitä taon, mutta reissusta tulee varmasti taas huippuhauska muuten. Eniten odotan työhevosluokkaa jossa kengitämme ison ardennerin neljän hengen joukkuesuorituksena.

Huomenna alkaa SM-kisat!

Huomenna humpsahtaa käyntiin Kengitysseppien avoimet SM-kisat Jyväskylän Killerin raviradalla klo 9.30 tuomarien puhuttelulla. Ensimmäinen luokka alkaa klo 10. Perjantaina tehdään yksi taontaluokka ja kengitysluokka ja lauantaina on kaksi taontaluokkaa. Taontaluokissa tehdään kahta ennalta annettua kenkää yhtä aikaa, aikaa 60 min. Kengitysluokassa kengitetään kaksi jalkaa alusta loppuun käsityönä tehtävin kengin, eli nyt jos kiinnostaa nähdä miten suora rauta taipuu hevosen jalkaan, niin paikalle vaan huomenna iltapäivällä.

Tänään omalla pajallamme oli koko poppoo paikalla vielä viimeisiä viimeistelyharjoituksia tekemässä ja työkaluja säätämässä kohdilleen. Kamat on nyt pakattu, joten ei tässä muuta kuin kohti Jyväskylää. Laittelen kisakuulumisia sitten seuraavalla viikolla kisojen jälkeen. Seppäyhdistyksen sivuilta löytyy kisojen ohjelma ja sinne pitäisi päivittyä myös tulokset kisojen aikana. Käykääpä sieltä kurkkimassa, ketkä ette itse kynnelle kykene.

Kukaanhan ei koskaan myönnä treenanneensa yhtään, mutta tänään kyllä näytti pajalla vähän siltä, että ihan kylmiltään ei kisaamaan olla lähdössä..

..onneksi joku meistä osaa aina ottaa asiat rennosti. Eikun tuoli pihalle ja piipulliselle!