Ratsastusharrastuksen lopun alku

Kun olen nyt tässä talven paasaillut täällä netissäkin innolla kengitys- ja taontajuttuja, niin on myös käynyt selväksi, että mikään ei tule ilmaiseksi. Valintoja on tehtävä, koska yksi ihminen ei pysty repeämään joka suuntaan. Päätin myydä oman hevoseni ja sitä myöten loppuu ratsastusharrastus ainakin tältä erää. Ironista kyllä, ajatellen että alunalkaen tuo harrastus on minut kengitystyön pariin tuonut. No, voipahan sitten harrastella kengitystä. Hevoseni muuten toimi hyvänä esiintyjänä myös aiemmassa blogijutussani.

En ole ihan varma koska ehdin taas blogia päivittelemään, voi olla että vähän kestää, mutta kärsivällisyyttä, kyllä niitä juttuja taas tulee (Nopeammin tietenkin jos ostatte hevosen multa pois ;)).

Hepan myynti-ilmoitus 

Pm kisat 2011 osa 2

Aikamoinen viikko takana. Työt ovat vähän ruuhkautuneet sairastelun ja kisojen takia, mutta nyt tulee lupaamani lisäkuvat kisoista ja latasin yhden videonpätkänkin mukaan. Kisojen kaavahan meni niin, että ensin oli taontaluokkia joissa tehtiin erilaisia kenkiä määrätyssä ajassa. Näiden perusteella 20 parasta n. 100 kilpailijasta karsiutui finaaliin, jossa kengitettiin ristikkäiset etu- ja takajalka käsityönä tehtävillä kengillä. Suomalaisista Tommi Riikonen pääsi finaaliin ja lopullinen sijoitus oli 8.


Tämä ei ole pelkästään miesten ammatti ja laji, lisäkseni kisoissa oli 4-5 muutakin naista.


 

Ihastuttavia työkaluja rivikaupalla. Jotain tarttui mukaankin ja ensimmäisten testikäyttöjen perusteella ovat onnistuneita ostoksia.



Me kengityssepät olemme taiteellista porukkaa. Nuottitelineet ovat ahkerassa käytössä.


 

Raskas työ vaatii tukevaa ravintoa. Lauantain päivällinen sepille valmistumassa. Hymyilevää possua!


Tommin työnäyte finaalissa. “On taottava silloin kun rauta on kuumaa”. Tässä näkyy mitä vanha sanonta käytännössä tarkoittaa. Kisoissa on kiire, yhtään ylimääräistä aikaa ei ole hukattavaksi ja taonta on kaunista katsottavaa kun sen tekee joku joka osaa. Ei virhelyöntejä, joita tarvitsisi korjata uusilla lyönneillä. Joka isku tekee tehtävänsä ja näin koko ajan tapahtuu kunnes rauta on jäähtynyt ja se vaihdetaan toiseen joka on tällä välin lämmennyt ahjossa. Kengäntekovaiheessa seppä on jo vuollut hevosen kaviot ja hänellä on mielessään tarkka muoto ja mitat kavioista. Jo ensimmäisestä videolla näkyvästä varpaan taivutuksesta lähtien kenkä taipuu millilleen tähän muotoon.


 

Tarkkana. Hevosenkengän on oltava plaani, eli tasainen.



Saksalaisen Frank Müllerin työtapana on käyttää avustajaa pitelemässä hevosen jalkaa. Kilpailuissa vaimo toimittaa tätä virkaa.


 

Finaalityö valmiina. Tommi kengitti vasemman takajalan ja oikean etujalan (kuvassa oikeanpuolimmainen takajalka ja vasemmanpuolinen etujalka, eihän ole sekavaa..) Toiset kaksi jalkaa ovat edellisessä lähdössä kengittäneen kilpailijan työ.

 

PM kisat 2011 Osa 1

Kuten jo etukäteen tiesin, niin Tanskan reissusta tuli tosi hauska. Pohjoismaiden mestaruudet pidettiin Tanskassa Herningin messukeskuksessa. Meillä oli mahtavan kivaa Suomen joukkueen kanssa ja oli kiva taas tavata myös tuttuja seppiä ulkomailta. Tuomareinakin toimivat tutut Magne Delebekk Norjasta ja Denis Leveillard Ranskasta. Molemmat ovat käyneet myös Suomessa tuomaroimassa ja pitämässä kursseja.

Varsinainen riemunaihe oli joukkueemme hyvät tulokset. Tulokset näkyvät tanskalaisilta sivuilta. Varsinainen lottopotti oli Jyrin voitto debutant-luokassa ja Tommin mahtava suoritus, ensin finaaliin 20 parhaan joukkoon ja lopulta 8. sija kengitettävän hevosen kavioiden haasteellisuudesta huolimatta (aihio ei siis ollut ihan priimalaatua:)). Pm-kilpailuissa taso on kova, kilpailijoita on todella paljon ja kärkikahinoihin karsiutuneista monet edustavat koko Euroopan parhaimmistoa. Syytä riemuun siis riittää.

 

Team Finland kokonaisuudessaan: 7 kilpailijaa ja 2 manageriamme. Vasemmalta oikealle ylärivissä: Tommi, Tumppi, Jaska, Samuli, Jyri, Ismo. Alarivissä: Piia, Riina, Sami. Jyrin debutant-luokan voittokengät ovat taustalla ripustettuna kilpailupaikan seinällä. Kuvaaja: Magne Delebekk

 

 

Jyri ja Sami ovat juuri rynnänneet muiden luokse kertomaan ensimmäisen luokan tulosten julkaisun tapahtuneen ja Jyrin voittaneen. Samuli ensimmäisenä onnittelemassa sijoituksestaan vielä epäuskoista Jyriä.

 

Itse lähdin kisoihin valmiiksi tappiomielialalla, koska en sairastelun takia kyennyt harjoittelemaan suunnitellusti. Tavoitteeni ekoissa kisoissani oli alunperinkin vain saada kengät valmiiksi ajassa ja näin hyväksytty tulos. Olin ihan varma, etten siihen pysty, ainakaan 2. luokassa, koska kotona viimeisissä harjoituksissa jouduin käyttämään 20 minuuttia yliaikaa. Se on paljon kun kilpailuissa aika oli 45 min.

Debutant-luokan alkaessa suljin kuitenkin kaiken ylimääräisen pois ja koitin vaan keskittyä kengäntekoon ja nauttia hommasta. Yllätyksekseni taonta tuntuikin helpolta ja kivalta. Debutant-luokassa ja 2. luokassa, joihin osallistuin, tehdään kahta kenkää yhtäaikaa ja niissä kilpailija saa käyttää avustajaa. Avustaja huolehtii, ettei ahjossa oleva rauta pala, harjaa, eli pitää rautaa puhtaana kun se kuumentuessaan alkaa hilseilemään, voi auttaa pitämällä kengästä tarvittaessa kiinni kilpailijan takoessa ja voi viedä ja tuoda rautoja alasimelle kilpailijalle valmiiksi. Vasaraan avustaja ei saa koskea. Avustajasta on joka tapauksessa hurja apu, kun kaikkea ei tarvitse itse tehdä ja näin voi keskittyä paremmin alasimella olevan raudan käsittelyyn kun ei tarvitse vahtia ahjoa.

Kilpailijoita oli niin paljon, että luokissa oli useita lähtöjä ja näin me suomalaisetkaan emme olleet aina samaan aikaan tekemässä suoritustamme ja pystyimme toimimaan toinen toistemme avustajina. Debutantissa minua avusti Tommi ja 2. luokassa Sami. Itse pääsin avustamaan Samia debutantissa ja avustajana toimiminenkin oli hauskaa, vaikkakin se jännitti minua huomattavasti enemmän kuin oma suoritukseni. Avustaminen toimi myös hyvänä lämmittelynä omaan 2. luokkani lähtöön joka oli 15 minuuttia Samin debutantin jälkeen

Debutantissa sijoitukseni oli loppujen lopuksi 15. 46 kilpailijasta, joten olin täysin ällikällä lyöty, enkä voinut olla kuin tyytyväinen.

 

 

Minä kehässä takomassa. Tommi tarkkailee ahjossa olevaa rautaa. Kuvaaja: Jyri Hellevuo


 

Samin ja Tommin yhteistyötä. Tommi harjaa raudan Samille joka on valmiina heti tarttumaan siihen pihtien ja vasaran kanssa.

 

 

2.luokka olikin sitten jännempi. Se oli luokka josta etukäteen ajattelin etten saa sitä valmiiksi mitenkään. Heti alkuun alkoivatkin ongelmat kun ahjoni ei lämmennyt riittävän kuumaksi ja kyseisessä luokassa olisin juuri alussa tarvinnut erityisen paljon lämpöä raudan tyssäämiseen. Niinpä alku olikin ihan sekaisin, mutta jotenkin pääsin kuitenkin jonkinlaiseen rytmiin kiinni ja koska aikaa ei riittävästi ollut, piti taktikoida ja koittaa keskittyä niihin asioihin joista saa paljon pisteitä. Kengistä tuli karmean näköiset ja lopussa en voinut olla nauramatta niille, mutta oli niissä joitain asioita kuitenkin kohdillaan kun pisteitä kuitenkin tuli jonkin verran ja sijoitus oli 48. yli 70 osallistujasta.

 

Lauantai-aamuna Ismo ja Jaska valmistautuvat ensimmäiseen lähtöön. Samuli hoitaa managerin tehtäviä valvomalla tilannetta.

 

 

Usean luokan takominen on todella kovaa hommaa. Ismo, Tommi ja Jyri heti yhden luokan jälkeen hikisinä ja voipuneina.

 

Nyt tiedän, että kehässä takominen on jännityksestä huolimatta hauskaa, joten tätä lisää.. Suurin kiitos onnistuneesta kokemuksesta menee kyllä kokeneemmille kisaajille ja sepille, jotka toimivat hienoina valmentajina kotipajalla ja kisapaikalla. Ilman mm. Jaskan ja Tumpin ja monien muiden apua hommasta ei olisi tulllut ainakaan hevosenkenkiä.. On kiva kun kaikki ovat aina valmiina auttamaan toisiaan ja toimimaan henkisenä tukena.


Otin kisoista paljon kuvia ja joitakin videonpätkiä. Juttu jatkuu lähipäivinä kun ehdin valitsemaan kivoja kuvia ja kirjoittamaan lisää.. Mukaan tulee myös kuvia finaalista, jossa päästään taonnasta “itse asiaan”, eli kengitetään hevonen käsintehdyillä kengillä.

 

Kiva kengitysjuttu

Vanha työkaveri niiltä ajoilta kun istuin vielä siisteissä sisätöissä, vinkkasi hyvästä artikkelista Los Angeles Timesissa. Juttu oli mielestäni kauniisti kirjoitettu ja kuvasi hyvin ammattia, joka ei muutu miksikään, vaikka vaihdetaan maasta toiseen. On huomattu useasti, että edessä ovat aina samat haasteet ja samat hyvät puolet. Käykää englanninkielentaitoiset lukemassa, linkin takaa löytyy myös lyhyt video.

Huomenna aikaisin aamulla lähtö Tanskaan. Työkaluni ovat jo parhaillaan seilaamassa jossain päin suomenlahtea, itse lähden lentämällä (ja olen muuten perillä ennen niitä työkaluja :D) En välttämättä ehdi päivittelemään heti viikonlopun jälkeen, koska joudun suoraan maanantaina täyteen työvauhtiin, mutta yritän raportoida kuulumisia mahdollisimman pian.

 

Tanskaan lähdössä

Samana viikonloppuna on kaksi kivaa tapahtumaa joihin olisin halunnut osallistua, mutta valitettavasti fyysinen läsnäolo on mahdollista vain yhdessä paikassa kerrallaan, joten piti valita. Helsingissä järjestetään GoExpon 2011 yhteydessä 12.-13.3. Helsinki Horse Fair -messut, jossa Suomen kengityssepät ry on myös edustettuna. Tietääkseni suunnitteilla on myös kengitys- tai taontanäytöksiä, mutta en ole nyt ihan varma siitä. Voin varmistaa sen vielä myöhemmin. (Päivitys 6.3. Messuilla on kengitysnäytöksiä, mutta ei taontaa) Menkää ihmeessä katsomaan ja nykimään paikalla olevia hihasta. Saa vapaasti kysellä ja jututtaa seppiä, nyt niillä ei ole kiire töiden parissa :)

Itse joudun valitettavasti skippaamaan Helsingin hevosmessut, koska menen Tanskaan, jossa on vähän vastaavanlainen tapahtuma. Siellä on kuulemma oripäivätkin samassa tapahtumassa, kilpailuja, näytöksiä yms. ja vähän isompi messukeskus kuin meillä. Joten oikeastaan ei hirveästi harmita olla siellä.

Varsinainen syy, miksi lähden Tanskaan, on kuitenkin sikäläisen tapahtuman yhtenä osana olevat kengityksen PM-kilpailut 11.-13.2. Suomesta on jälleen lähdössä suht iso kööri kilpailuihin ja reissusta tulee varmasti kaikin puolin oikein hauska ja hieno.

Minulla oli alunperin hyvin kiero suunnitelma. Olen tähän asti tuhlannut kaiken ylimääräisen aikani kaikenlaiseen yhteiseen hyvään, kuten kengityskilpailujen järjestämiseen muille. Niinpä omat treenaamiset ja kilpailemiset on jääneet tekemättä. Syksyllä kuitenkin päätin itsekkäästi keskittyä vähän omaankin uraan ja aloittaa kilpailemisen. Olen toistaiseksi täysi aloittelija ja ainakin omasta mielestäni totaalisen surkea taontahommissa ja nerokkaasti ajattelin, että menen ihan pokkana ensimmäisiin kisoihin ulkomaille, jossa kukaan ei tunne minua (toisia seppiä ei lasketa, koska me ollaan kaikki kavereita ja se on ihan eri asia kuin muu yleisö) ja saan rauhassa olla huono ja viimeinen ja saan tuntuman kisatouhuun ja tarvittaviin harjoittelukuvioihin yms. Suunnitelma oli mielestäni tosi hieno, kunnes tajusin, että kirjoitan tätä hemmetin blogia. Tanskan reissusta tulee taatusti niin hauska, että pakkohan siitä on tännekin raportoida. Se tarkoittaa tietenkin sitä, että jopa ihmiset, jotka eivät vaivaudu paikalle kisoihin tai edes tiedä sellaisten olemassaolosta, mutta lukevat näitä sepustuksiani, tulevat ihan varmasti saamaan tiedon siitä raa’asta minua koskevasta tuomarin arvostelupaperista. Täytyy sanoa, että nyt minua kyllä hirvittää, mutta ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. On vaan minulle tyypillisen idioottimaista tehdä kaikki vielä jotenkin ekstrahankalaksi syöksymällä uusiin asioihin pää edellä ja fanfaarit soiden.

Kaiken kurjuuden maksimoimiseksi kävi vielä niin, että olin lähes koko viime viikon kovan kuumeen kourissa, ja nyt joudun ottamaan sairastelun takia tekemättömät työt kiinni, joten nämä äärimmäisen tärkeät pari viimeistä treeniviikkoa ennen kisoja menivät täysin penkin alle. Tai siis en pysty treenaamaan oikein lainkaan. Se voi hyvinkin tarkoittaa sitä, että jätän jopa kokonaan osallistumatta toiseen aikomaani luokkaan, koska tiedän ettei minulla yksinkertaisesti ole mitään mahdollisuuksia suorittaa luokkaa kunnialla läpi (eli saada kenkiä valmiiksi annetussa ajassa). Mutta katsotaan nyt. En lupaa kuitenkaan mainita omista suorituksistani yhtään mitään täällä, koska tulokset voivat tosiaan olla mitä ovat. Mutta muuta hauskaa kerrottavaa viikonlopusta taatusti irtoaa ja toivottavasti suomalaismenestystä (muiden kuin omalta osaltani, siis :)). Joten kuulemisiin siis.

 

Luminen talvi ja hevosten kengät eivät ole kuluneet. Niinpä on lyöty hevosia lähestulkoon pelkästään vanhaan kenkään jo useamman kuukauden. Ne sinänsä ihan kelvolliset vanhat kengät ja sitä myöten myös kengitykset alkavat kuitenkin jo näyttää vähän rähjäisiltä. Tällä viikolla pääsin kuitenkin parin hevosen kohdalla heittäytymään taiteelliseksi. Tähän olen takonut varvasta leveämmäksi, konkaavia anturapuolelle ja suuntausta maapinnalle (hokit tosin tekevät suuntauksen vaikutuksen aika tyhjäksi, mutta tulipahan tehtyä). Ulkohaaralla on myös pieni levennys. Joo, ei se ihan peruskengitys ole, tätä viritystä ei tarvitse laittaa Pertti Perushevoselle.