Loma

Terveisiä Teneriffalta. En ole niin kovin innostunut rantalomailusta, joten katsoin Teneriffaa ehkä vähän eri silmin kuin varmaan suurin osa saarella kävijöistä. Tämä ei nyt ehkä ole varsinaista kengitysasiaa eikä lomani ollut hevosloma, mutta asiaa hevosista ja hienoja kuvia upeasta saaresta ja sitäpaitsi oma blogi, oma lupa, vai miten se sananlasku nyt menikään.

Menin bussilla saaren koillisnurkkaan etäisimpään kolkkaan johon bussilla vielä pääsi. Paikallisbussit olivat muuten Teneriffalla tosi halpoja ja niitä kulkeekin ihan kivasti. Siitä eteenpäin jalan Anagan tiettömään vuoristoon, josta löytyi aivan järjettömistä ja järjettömän hienoista paikoista vielä muutama puoliksi autioitunut pikkukylä.

 

Kuvan lähes autioituneessa kylässä tuli tavattua kylän ilmeisesti ainoat kaksi asukasta. Toinen huuteli Hola! (Moi!) ikkunastaan ja toinen neuvoi oikean tien polkujen risteyksessä kun meinasimme lähteä väärään suuntaan. Kivoja ihmisiä, jotka eivät selvästikään olleet vielä nähneet liikaa turisteja. Harmi, etten osaa espanjaa muutamia irrallisia lauseita enempää, muuten olisin kysellyt heidän hevosistaan.

 

 

Nopeasti tuli huomattua, että näihin paikkoihin ei pääse millään moottoriajoneuvolla ja käytettävä kulkupeli yhä tänä päivänä on hevonen tai aasi. Yhtään en onnistunut näkemään, mutta kavionjäljet ja lantakasat kertoivat kulkijoista. Näkemäni jäljet olivat selvästi kengitettyjen hevosten ja jäljistä näkyi useamman eri hevosen kulkeneen poluilla. Koitin katsoa josko jäljissä olisi näkynyt hevosilla olleen hokit joita olisin kuvitellut niiden tarvitsevan, mutta ainakaan minkään ison hokin jälkiä ei näkynyt.

Kavionjälkiä


 

Aasin jälkiä en nähnyt, mutta juttelin myöhemmin bussissa tapaamani Menorcalaisen (pieni Espanjalle kuuluva saari) tytön kanssa ja hän mainitsi jossain talossa nähneensä aasin. Joka tapauksessa nämä työjuhdat kulkevat poluilla, jotka nähdessään ymmärtää paljon paremmin kuinka varmajalkaisia hevoset ovat ja missä ne kykenevät oikeasti kulkemaan.


Portaat polulla..

 

 

 

Heti nurkan takaa löytyi tuore lantakasa todisteena portaillakin kulkeneesta hevosesta.

 

 

 

Paikoin näkyi myös vuohenjälkiä.

 

 

 

Viimeinen etappi alussa. 1h 20 min aikaa ehtiä bussiin ja välissä vain yksi vuori. Tulipahan testattua, 500 m nousua ja 500m laskua onnistuu reilussa tunnissa. Pikkasen tosin joutui hölkkäämään ja tuli vähän hiki.

 

 

 

Ei tosin hiki paljoa haitannut, kun hölkkätaival kulki näitä seinämiä pitkin.

 

 

Pajarakennuksen lämmitystä

Lauantaina Muron Antti kuljetti jälleen pajalle kaksi hevosta kengitettäväksi. Kiitokset Antille, meillä oli tosi hauska päivä kun paikalle oli raahautunut peräti 7 kengitysseppää ympäri Etelä-Suomen. Hieman vaihtelua normaaliin arkipuurtamiseen työpäivän jälkeen tyhjässä ja kylmässä pajassa.

Päivän jälkeen kahvilla istuessa tuli todettua, että jos koko meidän siinä vaiheessa jo aika väsähtäneen joukkiomme päivän saldo on kokonaista 2 hevosta kengässä, niin ei mikään ihme että sepistä valitetaan olevan pulaa.. No okei, ehkä me tehtiin vähän muutakin kuin kengitettiin niitä kahta pollea koko päivä (ja sitäpaitsi jos ei jollekin ollut vielä selvää, kengät hevosille tehtiin from scratch, eli käsityönä suorasta raudasta). Tanskassa järjestettävät Pohjoismaiden mestaruuskisat lähestyvät ja treenasimme mm. kisassa tehtäviä kenkiä.

Kerrankin en ollut ainoa kameraterroristi paikalla. Kaukon Tuomas otti myös kuvia ja luulen, että hän sai muutamia aika kivoja kuvia, joita olisi hauska laittaa näytille, jos niitä vaan onnistun saamaan, mutta tähän hätään niitä ei mulla ole, joten seuraavat kuvat ovat sitten ihan mun omia räpsäisyjä. Voi olla, että saan lisää kuvia myöhemmin tai sitten en.

Ensi viikolla häivyn viikoksi lomareissulle, joten pariin viikkoon ainakaan tuskin tulee päivityksiä. Palaillaan sitten kun pääsen taas sorvin ääreen.

 

Töitä aloitellaan. Jokainen otti yhden jalan.

 

 

Tommi sovittaa kenkää. Tuomas raspaa taustalla omaa kenkäänsä.

 

 


Allekirjoittaneen aikaansaannos. Todistusaineistoa, että tein muutakin kuin heiluin kameran kanssa.


 

Väkeä ja hommia riitti. Antti ja Tuomas kengittämässä, Tommi tekee pm-kisakenkää muiden katsoessa mallia.

 

 

Tällä porukalla saimme pajan niin lämpimäksi, että lumien pudotus katolta tuli hoidettua samalla. Ja sitä lunta ei ihan vähän alas tullutkaan..



Tommi ja Jaska reippaina poikina lapioivat meille tien pajalta ulos.

 

 

Hiphei, sain lisää kuvia joten tässä vielä muutama, kuvaajana Tuomas Kauko:

 

Tämä on mielestäni aika hieno kuva. Tommi takoo ja muut seuraavat.

 


Ottakaa mallia, näin hevosen tulee käyttäytyä kengityksessä. Itse seison kipinäsuojana hevosen edessä, muuten ne eivät välitä edes metallin rälläköinnistä vieressä.


 

“Pajalla meistä jokainen tekee niitä töitä jotka parhaiten taitaa.” Tämä oli sitten kuvaajan kommentti, minä en ota vastuuta muusta kuin kuvan julkaisusta :D