Pukinkavioita joulun kunniaksi

Joulunpyhinä tuli lepäiltyä hevosen jaloista, mutta en sitten malttanut olla vaan, joten “kengittelin” koneen ääressä taas vähän jotain tekstintynkää. (Tosin saan sen aikaiseksi julkaistua vasta nyt. Ei sentään liikaa voi kerralla vaatia..)

Eriasteista eriparisuutta kavioissa esiintyy paljon, lähes päivittäin tulee tehtyä joku hevonen, jolla on yleensä etukavioista toinen hieman pienempi ja pystympi ja toinen vastaavaasti matalakantaisempi ja laajempi. Usein ero on niin pieni, etteivät edes muut kuin kengittäjä huomaa sitä. Hevosen liikkessä näkyvä ja tuntuva toispuoleisuus näkyy usein myös kavioissa.

Varsojen pukinkavioiden hoito on oma lukunsa. Ensimmäinen kesä on hyvin kriittinen varsan jalka-asentojen kannalta. Ei kannata jättää varsaa laitumelle kesäksi ja alkaa vasta syksyllä ihmettelemään kieroja jalkoja. Silloin on jo liian myöhäistä. Tämä johtuu kasvurajojen umpeutumisesta, joka tapahtuu jalkojen alimmissa nivelissä kolmen ensimmäisen kuukauden aikana. Tämän jälkeen jalat ovat mitä ovat koko hevosen loppuelämän. Pukinkavioita voidaan tosin hoitaa jopa kolmeen ikävuoteen asti, koska kyseessä on usein jalan takapinnalla kulkevien koukistajajänteiden ongelma, mutta näissäkin hoito on silti syytä aloittaa heti, ei vasta jonkun viikon päästä. Varsan synnynnäisen tai kehittyvän pukinkavion hoitamiseen on useita keinoja aina kirurgisiin toimenpiteisiin asti vakavuudesta riippuen ja tilanteen vaatiman hoidon arviointiin ja tekemiseen tarvitaan aina ammattitaitoinen kengitysseppä tai/ja eläinlääkäri.

Kengityssepän näkökulmasta aikuisella hevosella eriparisten kavioiden kengitys on tilannekohtaista. Eriparisuuden asteesta ja syystä riippuu, yritetäänkö niitä saada samanparisiksi vai jätetäänkö pystympi pystympään ja kuinka paljon ja minkälainen kenkä alle laitetaan. Koska lievä eriparisuus on niin yleistä, eikä syy usein tiedossa (omistaja ei välttämättä ole huomannut koko asiaa), käytännössä täytyy usein tarkastella miten hevonen reagoi kengityspaikalla seistessään kulmien muutoksiin, onko jaloissa turvotuksia vai ei, onko kavioissa vahvat anturat jne. Itse suosin näille kaikille vähintään pyörähdyksen helpottamista jollain keinolla. Koitan sillä auttaa hevosta liikkeessä helpottamaan mm. syväkoukistajajänteen kuormitusta, joka on usein jopa avainasemassa koko ongelmaan. Vakavammissa tapauksissa on usein röntgenkuvat ja eläinlääkärin lausunto tukena sopivaa kengitystä miettiessä.

Summa summarum: Ongelma on yleinen ja näkyy myös hevosen liikkeessä, mutta pahakaan pukinkavio ei välttämättä ole este urheiluhevosen uralle. Eriparisista kavioista ei useinkaan saa tehdä samanparisia ja nämä ovat kengityksellisesti haastavia tapauksia, koska jokainen tapaus täytyy miettiä erikseen jos haluaa parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Kannattaa vilkaista joskus tarkemmin varsinkin hevosensa etukavioita, ovatko ne parit vai kuin kahdesta eri hevosesta peräisin.

 

Autoa ja pajaa varustamaan

Pahimmat hokituskiireet ovat hellittäneet ja edeltävällä viikolla on jo ehtinyt vähän hengähtääkin. Kaiken näköistä muutakin härdelliä on ollut tässä välissä. Seppäyhdistys järjesti reilu viikko sitten kurssin Rauno Purosen pajalla Hyvinkäällä Vettecin tuotteiden käytöstä. Vettecin tuotteilla voidaan tehdä lähes minkälaisia tahansa kavion paikkaus-, rakentelu- ja täyteratkaisuja. Samassa yhteydessä pidimme syyskokouksen, jossa olikin mielestäni mielenkiintoisia asioita yhdistyksen toiminnasta ensi vuoden suhteen.

Aiemmin esittämääni toivomusta vähälumisesta talvesta ei ole kuultu. Meillä on pääkaupunkiseudun ympäristössä nyt jo joulukuun alussa lunta varmaan kohta puoli metriä ja lisää vaan tupruttaa harva se päivä. Tästä talvesta taitaa tulla todella luminen ja kylmä. No, ei kai sille mitään voi, eletään sitten sen mukaan. Varauduin hankkimalla autoon varalle toisetkin lumiketjut kun ei sitä nelivetoa ole. Takaosan työpöydälle ostin säteilylämmittimen, niin hokinreiät saa ehkä just ja just ilman täydellistä sormien kohmettumista porattua kenkiin silloinkin kun pakkanen kiristyy sinne 20 paremmalle puolelle. Myös pajalle eksyi yksi lämmitin. Jos tekee jotain muuta kuin taontahommia, jolloin ahjo ja raudan hakkaaminen pitävät lämpimänä, niin lämmitin on aika kiva juttu.

Työkiireiden helpotettua olen päässyt kunnolla vauhtiin pajahommien suhteen ja olen laitellut työkaluja kuntoon jotta pääsen kunnolla harjoittelemaan kenkien taontaa. Aiemmin olen aina peruuttanut autoni pajan ovelle ja takonut siinä, koska minulla on ahjo ollut asennettuna autoon. Nyt hankin uuden, pienemmän ahjon autoon ja vanha ahjo pääsi sisätiloihin. Olen myös hankkinut uusia käsityökaluja ja viritellyt jo olemassa olevia. Pikkuhiljaa alkaa olemaan työpiste ja työvälineet siinä kunnossa, ettei enää pysty syyttämään puutteellisia työkaluja epäonnistuneista tekeleistä..

 

Hitsailin kahdesta eri puristimesta kasaan nopeasti alasimeen kiinnitettävän ja irroitettavan kokonaisuuden, johon kuuman kengän saa tukevasti kiinni raspausta varten.

 

Kunnon työtila

 

Tämä päivä meni kivasti harrastustoiminnassa pajalla. Lähtökohta oli jälleen pelkkä suora rauta. Kengitimme käsityönä neljän sepän porukalla pirkanmaalla vaikuttavan kollegan, Muron Antin pajalle kuskaamat pari islanninhevosta. Toinen seppä vasta osaakin olla vaativa asiakas. Antilla oli tarkat vaatimukset hokituksen ja kenkien suhteen vähän joka jalkaan. Toki me toiveet toteutimme, mutta aina pitää kaverille vähän kettuilla :D Sitäpaitsi sain minäkin osani silloin kun minun hevostani kengitimme.

 

Rauta jäi vähän lyhyeksi ja venytin sitä kannoilta takomalla, mutta vieläkin lisää mittaa olisi saanut olla, jotta kengästä olisi tullut paremman mallinen.

 

Vaativa asiakas itse työssä. Antti vuolee kaviota.