Filosofisia pohdintoja

Usein kuulee kysyttävän: Onko hevoseni kengitetty oikein .. vai kenties väärin? Päässä kytee mörkö joka pilaa yöunet ja hevosta pyöritetään jokaisen tallilla käyvän kengittäjän, eläinlääkärin, hierojan, valmentajan ja henkiparantajan edessä ja asiasta käydään joka päivä pohdintaa muiden tallilaisten kanssa. Ottiko hevonen kenties yhden lyhyemmän askeleen tuossa äsken? Eikös selkään tuntunut just jotenkin omituiselta? Miksi tuo kenkä on noin edessä/takana/iso/pieni/kevyt/painava, kaviossa on joku ylimääräinen repale, entä naula joka vähän repsottaa/on liian ylhäällä/alhaalla? Kulma liian loiva tai liian pysty? Epäilyttävien asioiden lista on loputon ja apua ei löydy kun kaikki kengittäjät, eläinlääkärit ja muut mukaan vedetyt asianosaiset antavat ihan ristiriitaisia kommentteja jos suostuvat kommentoimaan lainkaan.

On ihan aiheellista olla tarkkana kavioiden osalta, koska jos homma ei siellä pelaa, koko hevosella ei tee mitään, ainakaan mitään kovin tavoitteellista. Muttamutta, mistä siis nyt tietää onko se kengitys tehty oikein?

Harvemmin kuulee ammattiseppien käyttävän sanaa “oikea” ja “väärä”, ennemminkin käytössä ovat sanat “hyvä” ja “huono” ja “minä tekisin sen näin”. Toki on olemassa tiettyjä perusperiaatteita joiden pitäisi täyttyä, jotta kengitys olisi hyvä. Tässä en aio kuitenkaan kirjoittaa kaikista peruskengitykseen kuuluvia asioita, koska lista on laaja. Niistä voi lukea suomeksi vaikka Fabritiuksen kengitysopin käsikirjasta. Joitain juttuja olen käsitellyt aiemmissa blogikirjoituksissa.

Kysymys, onko joku hevonen kengitetty oikein, on mielestäni ehkä jopa vähän hassu, koska se sisältää olettamuksen Ylivertaisen Täydellisestä Kengityksestä ja todellisuudessa täydellistä kengitystä ei ole olemassakaan. Sanonkin aina, etten edes viitsi ryhtyä luettelemaan kaikkia puutteita joita näen omissa töissäni, eihän kukaan antaisi sen jälkeen minun enää kengittää hevosiaan.. Samasta syystä en mielelläni kommentoi kenenkään muun töitä kuin omassa mielessäni, koska sanottavaa kyllä löytyy varmasti, mutta kuulijan pitäisi pystyä arvioimaan onko kyse mitättömistä nyansseista vai jostain vakavammasta. Itse pyrin vain kengitysseppänä tekemään jokaisen työni aina niin, että teen ne mielestäni riittävän hyvin ja joka kerta käytän muutaman ylimääräisen minuutin ja teen jotain vielä vähän paremmin. Tällä pyrin varmistamaan sen, ettei työn laatu ala vaivihkaa laskemaan vaan päinvastoin pikkuhiljaa hivuttaisi töitä ja taitojani koko ajan paremmiksi.

Kengitys on kokonaisuus. Oleellista ei useinkaan ole se, onko jokin yksi asia juuri oppikirjan kuvaamalla tavalla. Oleellista on se, että riittävän moni asia on tehty kyseiselle hevoselle kyseisiin olosuhteisiin ja kyseiseen käyttötarkoitukseen riittävän hyvin, jotta homma toimii. Kun puhun “riittävän hyvästä” minun kriteerini siihen ovat kuitenkin sen verran tiukat, että väitän, että tarvitaan ammattilainen toteuttamaan ne. Mitä tahansa ei voi selittää sillä, että kun tämä sun kaakki nyt vaan on tällainen, tän jalat on tällaiset tms.

Jos jokin yksittäinen asia on oikein pahasti metsässä, esimerkiksi varvas 10cm liian pitkä tai kenkä 3 numeroa liian pieni, voidaan toki pelkästään sen korjaamisella saada “ihmeitä” aikaan. Usein kuitenkin kyse on siitä, että on useampi tekijä joka mättää vähän, ja kaikki yhdessä saavat aikaan kierteen joka johtaa kamelin selän katkeamiseen. Jonkun hankalamman tapauksen kanssa saattaa joutua kokeilemaan pari kertaa yrityksen ja erehdyksen kautta, ennen kuin löytyy juuri sopiva kokonaisuus kyseiselle hevoselle. Mitä ammattitaitoisempi seppä, sitä nopeammin ja varmemmin hyvä ratkaisu löytyy.

Asiaan vaikuttavat erittäin paljon myös hevonen ja ulkoiset olosuhteet. Jos hevosella on hyvät jalka-asennot, jo geeneihin kirjoitettu luja kavioaines, muut asiat hoidossa kohdallaan ja (ihmisen määräämä) liikunta vähäistä, kestää se huomattavasti enemmän muuttuvia tekijöitä kavioissaan ilman, että niistä muodostuu ongelmaa. Mitä enemmän hevoselle asetetaan urheilullisia vaatimuksia ja mitä enemmän siinä on rakenteellisia tai terveydellisiä heikkouksia, sitä enemmän asioita täytyy tehdä myös kavioiden osalta hyvin, jotta hevonen selviää sille asetetuista tehtävistä. Hevosen keho pystyy sopeutumaan erilaisiin olosuhteisiin ja myös erilaisiin kengityksiin johonkin rajaan asti. Missä raja kulkee, on yksilöllistä. Siinä missä toinen kulkee joka kavio eri suuntaan vinksottaen vuosikaudet, toinen hajoaa samantien kun pyydetään muutakin kuin tarhassa seisoskelua.

Ärsyttääkö? Kirjoittelen vain ympäripyöreitä eikä siihen mieltä kaivertavaan kysymykseen löydy vastausta.. Nyrkkisääntönä voin sanoa: Jos se näyttää hyvältä ja hevonen liikkuu hyvin, se on hyvä. Silloin ei tarvitse huolehtia, anna kengittäjän tehdä rauhassa työnsä ja nauti hevosestasi. Jos jompikumpi asia ei täyty, minä ainakin mietin miksi? (tähän voi sitten olla paljon muitakin syitä kuin kengitys)

Tämä on nyt ehkä enemmän tällaista pohdintaa, mutta kysymys on mielestäni hyvin vaikeasti vastattava johtuen jokaisen hevosen erilaisuudesta ja henkilökohtaisesti ainoa vastaus jonka yleensä haluan antaa on se, että itse kengitän hevosen parhaimman kykyni mukaan niin, että se toimii jos on toimiakseen.

 

Viikon pähkinä: Mikä puuttuu kuvasta?

Kävin ulkona autolla, jätin hevosen odottamaan ja kun palasin, tämä näky odotti. Riimu siististi paikallaan kaikki soljet kiinni. Kahlekuningas oli huomannut tilaisuutensa jäätyään yksin ja häipyi moikkaamaan kaveriaan viereiselle käytävälle. Eikä ollut eka kerta..

 

 


 

Hevosen kengitystä puhtaimmillaan

Vuoden kiireisin aika on meneillään, joten blogin päivittely on ollut ja voi olla lähiviikkoinakin vähän hiljaista, mutta katsotaan nyt, mitä kaikkea ehdinkään.

Peuramaan luento meni läpi pienessä flunssassa, joten en ollut mielestäni ihan parhaimmillani. Huomasin että ajatusta oli vaikea kasata, erityisesti kysymyksiin vastaaminen on vaikeaa, kun aivot käyvät vähän hitaalla (hitaammalla siis kuin normaalisti.. :)). Uskon ja toivon, että kuulijat saivat kuitenkin irti muutamia ihan hyödyllisiä ja oleellisia asioita. Luennon jälkeisellä viikolla flunssa onneksi jo pikkuhiljaa hellitti ja saimme työt hyvin tehtyä.

Viime lauantaina olikin taas hauskaa tiedossa. Kuskasin oman hevoseni pajalle ja tarkoituksena oli askarrella sille kengät alusta loppuun käsityönä suorasta raudasta. Päivittäisessä työssä kenkinä käytetään valmiita tehdasaihioita. Alusta asti kenkää tehdessä oppii paljon paremmin ymmärtämään hevosenkengän eri ominaisuuksia, koska asioita jotka ovat kengässä tarpeellisia, ei välttämättä tule ajatelleeksi ennen kuin itse tekee kenkää. Äkkiä käy niin, että jokin asia kengässä jää tekemättä ja sen puuttumisen huomaa kyllä siinä vaiheessa kun yrittää lyödä kenkää hevosen alle. Myös raudan käyttäytyminen tulee ihan eri lailla esiin kuin silloin kun vain pamauttaa valmista kenkää pari kertaa alasimella ja lyö sen sitten alle.

Alunperin puhuin treenipäivästä vain parin kaverin kanssa ja ajattelin, että kiva päästä vähän harjoittelemaan tätäkin taiteenlajia kavereiden kesken ilman sen suurempia suorituspaineita. Olen valitettavasti ennenkin huomannut, että minulla on joku kumma taito hyppysissä aina vesittää omat suunnitelmani jostain “pienimuotoisesta” ja “matalasta profiilista”. Näinhän tässäkin kävi, että loppujen lopuksi paikalle oli tulossa yhteensä neljä kengitysseppää, mutta ei siinä vielä kaikki. Hevoseni toinen ratsastaja, kuullessaan pajakeikasta, innostui heti ja halusi tulla kameran ja toimittajakirjailija -ystävänsä kanssa katsomaan käsityön taidonnäytettä.

Yksi sepistä ei sentään päässyt kuitenkaan tulemaan, mutta meitä oli lauantaina pajalla kolme kengitysseppää, “toimittaja” ja “kuvaaja”, sekä vielä yksi ulkomaalainen vieras myös kameran kanssa. Sanoisin, että yhden ainoan hevosen kengityksen voisi toki hoitaa matalammallakin profiililla ja pienemmällä ihmismäärällä.

Itse asia, eli kengän teko ja kengitys sujui kuitenkin hienosti ja olin oikein tyytyväinen työhön. Kengästä muotoutui oikein toimiva ja sain sen istumaan kivasti ja lopputuloksesta tuli mielestäni ihan nätti. Pojat tekivät muissa jaloissa hienot työt ja hevoseni on nyt hyvässä kengässä. Hauskaa on katsoa, kuinka joka kaviossa näkyvät käsialaerot, kun melkein joka jalassa oli eri tekijä. Hevoselle käsialalla ei kuitenkaan ole merkitystä, kyse on lähinnä kosmeettisista seikoista, ehkä enimmäkseen kengän ja kavion ulkonäössä. Perusasiat, kuten kengän sovitus ja kavioiden kulmat eivät muutu tekijän vaihtuessa mihinkään, silloin kun homma osataan ja tehdään huolella. Toki ryhmätyötä tehdessämme tarkastelimme yhdessä töitä ja keskustelimme niistä. Siitä huolimatta, kun asialla ovat kovan luokan ammattilaiset, niin ei minun hevosenomistajana tarvitse ihmetellä muiden tekemisiä, keskityn vain omaan työhöni ja tiedän, että hevoseni on muilta osin hyvissä käsissä. Lopputuloksena on joka tapauksessa neljä samalla ajatuksella kengitettyä jalkaa. Kengityksen lähtökohta on hevosen rakenne ja se määrää lopputuloksen, riippumatta siitä kuka siellä jalassa on tekemässä.

Kaikkien kuvien kuvaaja: Satu Lavinen

Tästä se alkaa, kavio vuollaan.

 

Rautakin on vielä lähes suora.

 

Kengänteko on millintarkkaa puuhaa.

 

Käännettä tekemässä.

 

Hevonen kuumien kenkien sovituksesta syntyneessä savupilvessä.

 

Vielä viimeistellään..

 

Ja valmis.