Talvi tulee ja hevoset kulkee

Nyt näyttäisi siltä, että tulevina viikkoina saa paiskia töitä ihan huolella. Talvi tosiaan tekee tuloaan täällä etelärannikollakin ja samalla alueella toimiva kollega joutui usean viikon sairaslomalle juuri kiireisimpään aikaan, joten tuuraushommat kuormittavat tietenkin oman osansa. Juuri nyt puhkun tarmoa, joten hyvältä näyttää. Villi veikkaukseni on, että joulun tienoilla ollaan sitten varmaan jo kipeästi loman tarpeessa.

Kävin pitämässä Hestbakissa kavioluennon. Omasta mielestäni luento meni kivasti, minulla oli mukavaa ja kiitos osanottajille jotka esittivät hyviä kysymyksiä ja saimme keskusteluakin vähän aikaan. Toivottavasti osanottajat olivat yhtä tyytyväisiä kuin minä. Ainakin pääsin kerrankin puhumaan oikein luvan kanssa aiheesta pitkät pätkät. Töissä ollessa pitää keskittyä lyömään hevosia kenkään, joten selitykset jäävät usein aikalailla lyhyiksi tai kokonaan pitämättä. Silloin on tärkeintä, että hevosilla on kaviot hoidettuna, ja se kun ei selittämällä parane, pikemminkin päinvastoin. Ensi lauantaina pääsen jatkamaan tarinointia Peuramaalla. Onnistuneen luennon rohkaisemana odotan sitä innolla.

Aika moni lienee jo nykyään kuullut sanan rolleri tai rokkeri tai varvassuuntaus. Se on se juttu joka lukee paperissa melkein aina kun hevonen käy jonkun jalkavaivan takia klinikalla. Mitä se itseasiassa tarkoittaa? Kyseessä on kengän (tai kavion) varvasosalle jollain tekniikalla tehty suuntaus joka helpottaa ja nopeuttaa kavion pyörähtämistä hevosen liikkuessa.

Suuntauksia voi tehdä vähän eri tekniikoilla, riippuen siitä mitä halutaan tai mikä on sepän mieltymys. Kenkää voidaan taivuttaa varvasosaltaan, kenkään voi hioa tai takoa suuntauksia. Nykyään lähes joka kenkävalmistajalla on myynnissä myös tehdaskenkä jossa ominaisuus on valmiina, jolloin seppä säästää aikaa, kun ei tarvitse itse työstää kenkää niin paljon. Idea on pääpiirteittäin kuitenkin se, että kuormitus jalan nivelille, jänteille ja siteille (ja sitä kautta myös koko hevoseen) vähenee, kun jalka pääsee nopeammin pyörähtämään jolloin jalan ei tarvitse taipua niin voimakkaasti ennen maasta irtoamistaan. Tämän takia rolleri lukee usein siinä eläinlääkärin antamassa lapussa, vaikka hevosilla olisivat jopa eri vaivat kyseessä.

Jos siis näet varpaalta taipuneen kengän hevosesi jalassa, niin siinä ei ole kyse siitä, että hevosesi on tehnyt jotain todella kummallista kuten paukuttanut kiveä kaviollaan ja saanut sen varpaalta lyttyyn tai seppä huolimattomuuksissaan lyönyt ihan mutkalla olevan kengän jalkaan. Kenkään tehty suuntaus näyttää aikalailla samalta kuin kengitysvälin aikana varpaalta voimakkaasti kulunut kenkä.

 

Alla muutama kuva kenkään taotuista rollereista. Rollerit voivat olla myös voimakkaampia tai lievempiä kuin näissä kuvissa.

Yläkuvassa jalan maassa ollessa näkyy kuinka varvas on hieman ilmassa.

Alakuvassa kengän varvasosaa ei kuvassa näy, koska se on taivutettu. Anturan puolella kengässä on konkaavi.

 

 

Kavioluentoja hevosenomistajille

Tiedote, pahoittelen, etten ole aiemmin tajunnut tänne laittaa: Olen lupautunut pitämään kaksi luentoa, aiheena kaviot ja kengitys. Kohderyhmänä ovat hevosenomistajat. Yritän kertoa asioista ja ongelmatilanteista joihin voi hyvinkin törmätä oman hevosensa kohdalla ja tarkoituksena olisi myös oppia hieman katsomaan hevosta “sillä silmällä” jalkojen osalta.

En voi kuitenkaan tietenkään tietää tarkalleen mitä ihmiset haluavat tietää, joten toivon, että myös kysymyksiä esitettäisiin. Ihan niitä samoja joita esitetään tallin käytävällä kesken töiden :) Mikä askarruttaa oman hevosesi kohdalla? Tai kaverin hevosen kohdalla?

En tiedä onko osallistujamääriä jotenkin rajattu, eli onko näissä enää tilaa, mutta sehän selviää ottamalla yhteyttä Satuun tai Minnaan. Peuramaalla pitäisi olla hyvät tilat, joten sinne varmasti ainakin mahtuu mukaan.

Luennot

Hestbakissa teemme ehkä hieman myös käytännön harjoituksia, kengän irroitusta tms. riippuen yleisön toiveista.

Taontaharrastus

Olen tyytyväinen. Olen pitänyt kevyempää viikkoa ja ehtinyt viime päivinä kivasti pajalla käymään ja intoa treenamiseen löytyy. Katsotaan josko vaikka oppisin jotain. Joka tapauksessa raudan käsittelyn parempi hallinta auttaa ihan jokapäiväisessä työssä. Silmä ja taontataidot paranevat ja se nopeuttaa kengän muotoilussa. Ja taonta on kivaa.

Vain lahjattomat treenaa, niinhän se oli.. Fine, myönnän olevani lahjaton :) Aikoinaan kamppailulajeja ahkerasti harjoitellessani valittelin opettajalleni ja ystävälleni kuinka vaikeaa kaikki on minulle. Itse uhrasin harjoittelulle valtavasti aikaa, koska halusin oppia ja sitten paikalla oli kavereita, joilta homma tuntui sujuvan ihan luonnostaan ilman kummempia ponnisteluja. Mieleeni jäi vastaus: “Riina kuule, lahjakkuuden myötä tulee laiskuus.. Ilman treeniä ei kuitenkaan pääse alkua pidemmälle. Ja sitäpaitsi, olen myös ihan lahjaton, mutta harjoittelen paljon enemmän kuin oppilaani.” Tämä keskustelu tapahtui noin 10-15 vuotta sitten ja tänä päivänä opettajani on tooodella pitkällä. Joten kaipa tässä on raahattava itsensä pajalle säännöllisesti jos jotain haluaa oppia. Vakaa aikomukseni on pystyä keväällä huomattavasti parempiin taontasuorituksiin kuin tällä hetkellä. Jos ei takohommia viitsi tehdä, ei kehtaa kutsua itseään koskaan sepäksi. Ei kannata ihmetellä, jos blogissa alkaa olemaan vähän yksipuoliset jutut: Pajallapajallapajalla.

Talvi ja kylmä ja hokitusrumba lähestyy. Silloin voi kyllä olla töiltä vähän niukasti aikaa taontaharrastuksille. Ensilunta ei kannata hevosen kengityksen suhteen vielä säikähtää. Jos lunta sataa pariksi päiväksi, ei se tarkoita, että seuraavaan kahteen kuukauteen olisi välttämättä edes maa jäässä, niinkin on käynyt. Hevonen ehtii yleensä hyvin saamaan ne hokkinsa ihan normaalissa kengitysaikataulussa. Reiät löytyy kuitenkin jo lähes kaikkien kengistä, joten ensiavuksi saa pari hokkia ruuvattua itse kenkiin. Katsotaan kuinka käy tänä vuonna, minkälainen talvi on tulossa. Toiveissa olisi lunta sopivasti eikä liikaa pakkasta. Viime talven lumivuoria ei kiitos enää. Ei ole kivaa joka aamu katsoa ulos ikkunasta ja miettiä pääseekö lumimyrskyltä lainkaan töihin.

 

Pulla uunissa

 

Australian Brumbyt

Kävin sunnuntaina Helsingissä Vainikan aitan järjestämässä seminaarissa jossa oli luennoimassa Brian Hampson Queenslandin yliopistolta Australiasta. Kenguruiden maassa on tehty vuodesta 2008 tutkimusta paikallisista villihevosista, Brumbyista ja tutkimuksen olisi tarkoitus jatkua vuoteen 2012 asti.

Tutkimuksen tarkoituksena on parantaa kesyhevosen jalkojen terveyttä. Tämä saavutetaan yksityiskohtaisella tutkimuksella villihevosten jaloista ja vertailemalla niiden muotoa ja toimintaa kesyhevosen jalkoihin.

Ylläoleva on vapaasti suomentamani lainaus nettisivuilta http://www.wildhorseresearch.com/ Homman rahoitus pyörii suurelta osin lahjoitusten varassa, joten aussit ovat tehneet aika kattavat sivut joista löytyy tutkimusmetodeja ja tähän asti kertynyttä dataa ja tuloksia. Sieltä voi käydä lukemassa tarkemmin tutkimuksesta ja katsomassa hienoja kuvia.

Helsingin seminaarissa tuli paljon mielenkiintoista asiaa päivän täydeltä ja Brian Hampson osasi pitää luennosta ylimääräisen tylsyyden poissa australialaisen rennolla otteeella.

Australiassa elää valtava eurooppalaisten 1700-luvulta lähtien mukanaan tuomien villiintyneiden hevosten populaatio. Kokonaismäärä on jopa 1,2 miljoonaa. Niitä elää hyvin erilaisilla alueilla kivikkoisilta vuoristoalueilta kuiviin hiekka-autiomaihin ja kosteisiin alueisiin. Hevosia elää myös paikoin kylmillä ja kosteilla alueilla, joissa lämpötila laskee pakkasen puolelle. Materiaalia laajaan otantaan siis riittää. Kaikki aiemmat villihevosia koskevat tutkimukset ovat perustuneet hyvin suppeaan, yleensä muutaman ja maksimissaan noin sadan (Jaime Jackson, The Natural Horse) hevosen  otantaan ja ovat lähinnä amerikkalaista käsialaa, eli koskevat mustangeja. Näistä on saatu käsityksiä siitä miten hevoset elävät ja miltä niiden kaviot näyttävät, mutta Australian ja Uuden Seelannin erilaisissa ympäristöissä saadut tulokset kertovat uutta tarinaa.

Seminaarissa käsiteltiin hevosten kavioiden lisäksi niiden käytöstä, liikkumista ja ravintoa. Asiaa tuli niin paljon, etten voi mitenkään referoida läheskään kaikkea, mutta kerään tähän jotain yhteenvetoa kavio-osuudesta, joka sattuneesta syystä kiinnosti minua eniten:

 

  • Ei ole olemassa yhtä tiettyä “villihevosen kavion mallia”. Kaviot vaihtelevat runsaasti riippuen ympäristöstä jossa hevonen elää.

  • Brumbyillä esiintyy paljon kaviokuumemuutoksia kavioissa. Rehevillä alueilla liian sokerin aiheuttamana. Kuivilla kallioisilla alueilla taas mekaanisesta rasituksesta johtuvaa, eli jatkuvan tärähtelyn aiheuttamana.

  • Kovilla kallioisilla alueilla olevilla hevosilla on kova, kaunis ja siisti kavio ulospäin, mutta se ei takaa toimivuutta. Näistä kavioista löytyy paljon vakavia muutoksia jotka haittaavat hevosten liikkumista. Edellämainittujen kaviokuumemuutoksien lisäksi suuri ongelma on kaviorustonluutuma. Kova kavio liian vahvalla anturalla ja seinämällä ei toimi hyvänä iskunvaimentimena.

  • Kovilla ja kivisillä alueilla suurin osa hevosista ravatessaan ontuvat jonkin verran

    Terveimmät kaviot löytyivät pehmeässä hiekkaisessa ympäristössä eläviltä hevosilta. Kaviot olivat hieman pitkäksi kasvaneita, mutta lohkeilivat pieninä paloina aina lyhyemmiksi, niissä oli hieman flarea (kavion seinämä taipunut alaosastaan ulospäin) ja pieniä halkeamia, mutta ei vakavia ongelmia, kaviokuumemuutoksia, kaviorustoluutumaa tai luissa haurastumia. Anturan ja kavion etuseinämän vahvuus samaa luokkaa kuin kengityillä kesyhevosilla.

  • Kun mentiin taas astetta kosteampaan ja pehmeämpään ympäristöön, löytyi taas kaviokuumetta, ylipitkiä kavioita jotka lohkeilevat niin isoina paloina, että lohjenneet kohdat tulehtuvat, sädemätää jne. Ongelmien lista oli pitkä.

  • Säde ei ota maakontaktia ennen kuin äärimmäisessä kuormituksessa ja kaviota ei missään nimessä tulisi vuolla niin, että kuormitus tulee ainoastaan anturalle ja säteelle. Sarveisseinämän tulee kantaa suurin osa kuormasta

  • Tämä ei kylläkään liity kavioihin: Villihevoset ovat täynnä loisia ja madot lienevätkin australialaisen hevosen ainoat varteenotettavat eläinkunnan viholliset krokotiilin ja ihmisen lisäksi.

  • Tutkimuksen alkaessa oli tutkijoilla tullut paikallisten aboriginaalien kanssa puheeksi ns. “square toe” eli suoraksi kulunut varvas joka oli osalla Brumbyistä ja on aiemmin löydetty mm. mustangeilta ja sen on ajateltu olevan oleellinen seikka hevosen jalkojen terveyden kannalta ja on toiminut mallina mm. Natural Balance -kengän* kehityksessä. “Puskassa” ikänsä eläneet miehet olivat vain todenneet tutkijoille: “Aha, vesilähteellä on krokotiili.” Tutkijat kohottelivat vähän kulmiaan ja asia jäi siihen. Seuraavat pari vuotta tutkijat juoksivat hienon tekniikkansa kanssa hevosten perässä pitkin puskia ja totesivat lopulta, että juomapaikka oli täynnä krokotiilejä, jolloin hevoset jäivät aina parinkymmenen metrin päähän rannasta ja kaivoivat sinne kuopan josta saivat juotua. Hiekkaa kaivaessa varvas kuluu suoraksi..

 

Seminaarissa tuli esiin yksityiskohtia jotka olivat minulle uutta ja oikein mielenkiintoista asiaa, mutta kokonaisuutena eivät tähänastiset tulokset hämmästyttäneet. Villihevosen kavioita, ravintoa ja elämää ei kannata ihannoida ja pyrkiä kopioimaan. Näistä saadaan hyvää tietoa josta osaa voidaan soveltaa, mutta on mielestäni päivänselvää, että on eri asia selvitä hengissä joissain olosuhteissa kuin pitää yllä optimaalista terveydentilaa kesyhevosella.

Jos nyt kengityksestä puhutaan, niin Brian Hampson sanoi pitävänsä omat hevosensa pääsääntöisesti kengättä ja ilmeisesti suosii sitä ainakin omalla kohdallaan (olisin mielelläni keskustellut hänen omista mielipiteistään lisää), mutta keskustelimme myös kengityksestä ja mm. Lounastauolla keskustelimme millä tavalla tutkimuksen johtaja eli Hampsonin esimies, professori Chris Pollit kengittää hevosen kaviokuumeen akuutissa vaiheessa. Joku myös kysyi kengän rajoittavasta vaikutuksesta kaviomekanismin toimintaan ja jos asia oli vielä jollekin epäselvä, niin nyt Brian Hampsonin sanomana: Oikein laitettu kenkä ei rajoita kaviomekanismia niin, että sillä olisi merkitystä.

 

Alla viime viikon poseeraus: Usko ja Riina, kummalla on kauniimpi virnistys? Kuvaaja: Laura Calonius

 

*NB-kenkä on ihan käyttökelpoinen kenkä joihinkin tilanteisiin, krokotiilitarinasta huolimatta :)