Netistä neuvoja

Minulta kysyttiin jokunen viikko sitten, että pitääkö paikkansa, että pohjalliset kuluttavat kaviosta kannat pois? Jatkona kysyjä kertoi, että tämä suuri viisaus oli luettu hevostalli.netin foorumilta ja rämäkkä nauru perään :). Noh, mitä tuohon nyt sanoisi. Moneen asiaan ei ole Yhtä Ainoaa Oikeaa Suurta Viisautta. Ei ainakaan kengityksen saralla. Nettipalstojen ongelma ylipäätään tiedon luotettavuuden sekä käytöstapojen puutteen lisäksi on, että niissä jäädään usein jankkaamaan jostain yhdestä ja ainoasta asiasta jolloin kyseinen homma alkaa nopeasti kuulostamaan elämän ja kuoleman asialta, vähintään. Kyse saattaa kuitenkin olla siitä pitäisikö kengän kolmannen naulan olla lyötynä 0,5cm ylemmäs tai alemmas. Suhteellisuudentaju ja varsinkin kokonaisuuden hahmottaminen ovat silloin jääneet jo kauan aikaa sitten sivuseikoiksi. Jos kengitys on muuten huolella toteutettu, sillä kolmannen naulan otekorkeudella tuskin on suurta merkitystä, mutta jos kokonaisuus jo muutenkin vähän ontuu (ehkä jopa kirjaimellisesti), niin se matalalle lyöty naula repsahtaa irti ja sitä myöten ehkä muutkin naulat ja lopulta koko kenkä.

Mutta siis, niistä pohjallisista. Vastaus tähänkin kysymykseen voi olla joko kyllä tai ei. Itse olen lyönyt erilaisia pohjallisia erilaisten täytteiden kanssa ja ilman täytteitä, erilaisten syiden vuoksi ilman ongelmia. Jos kavio on entuudestaan jo huono, en kuitenkaan pidä pohjallisia hyvänä ratkaisuna. Aina kun kengän ja kavion väliin lisätään jotain, se lisää myös näiden välistä liikettä. Liike puolestaan heikentää kenkien pysymistä ja kaviota. Kavion kunnossa pysyminen on monen tekijän summa, ja voi hyvinkin olla, että jossain tapauksessa se pohjallinen on viimeinen niitti siihen, että asiat alkavat mennä kunnolla pieleen ja kavio hajoaa täysin ja kannat kuluvat pois. Vaikka näin ei ole kohdalleni sattunut, en epäile jos joku muu on kokenut jotain mitä itse en, kuuntelen sen tarkkaavaisesti ja pistän korvan taakse. Voin itse olla joskus vastaavassa tilanteessa ja silloin näistä kokemuksista on hyötyä tilanteen arvioinnissa.

Mitä tästä opimme? Tilanteet ovat niin tapauskohtaisia, että on vaikea useimmista ratkaisuista sanoa että tämä on aina oikein tai aina väärin. Tämä pätee erityisesti mentäessä peruskengityksen ulkopuolelle, eli heti kun tehdään jotain muuta kuin vain vuollaan kavio rakenteen mukaan ja lyödään tavallinen kenkä alle. Nykypäivän tapa kysellä kengitysneuvoja hevoselleen netissä on mielestäni turhaa, koska minä en ainakaan koe pystyväni “kengittämään hevosia” kuin yleisellä tasolla näkemättä hevosta ja koskematta siihen.

Olen aika satavarma, että jollakulla tämänkin kirjoituksen pointti, joka on siis se, että oman hevosesi kohdalla luota siihen paikalla olevaan ammattilaiseen (ja nimenomaan ammattilaiseen) ennemmin kuin kaltaiseeni nettipätijään, menee täysin ohi. Kysyä toki saa ja kannattaakin, mutta miettisin kaksi kertaa ennen julistamista omalle sepälle, että “kun se Riinakin siellä netissä kirjoitti, että pohjalliset kuluttaa kaviot, tai ei kuluta, tai siis en mä oo ihan varma mitä se tarkoitti, mut voisiksä hei kuitenki ottaa ne pohjalliset pois/laittaa takaisin”. Kuuntele mieluummin, mitä sillä paikan päällä olijalla on sanottavana, hän tuntee hevosesi ja muut kengitykseen vaikuttavat olosuhteet taatusti paremmin.

 

Pajallekin ehtii joskus

Takana on melkoinen viikko taas kerran. On usein raskasta, kun ei lainkaan voi olla varma päivän lopullisesta ohjelmasta ennen kuin on illalla kotona. Samalla se on myös hienointa, kaikki päivät todellakin ovat erilaisia ja tälläkin viikolla on ollut jos jonkinlaista aikataulun vaihtamista lennossa. Torstaina aamulla peruuntui yllättäen kolmasosa päivän töistä iltapäivältä. Yllättävät tilanteet ovat aina tosi hankalia, koska ajoreitit pitäisi saada suunniteltua jotenkin järkevästi, ilman kymmenien kilometrien ylimääräistä eestaas ajoa, jotta koko homma yleensä toimisi ja autossa istumisen lisäksi ehtisi kengittämäänkin. Siksi töiden lisääminen tai poisottaminen äkillisesti sotkee usein koko pakan monelta päivältä.

Samaan aikaan kun järjestelimme loppuviikkoa uusiksi kengityksen ohessa, paljastui, että parhaillaan työn alla olevalla hevosella oli kavioissaan ongelmia joita ei oltu osattu odottaa ja hevoselle varattu kengitysaika tulisi tuplaantumaan. Asiat onneksi järjestyvät aina ja olen jo tottunut siihen, että tilanne elää koko ajan. Jollain tapaa jopa pidän siitä, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvää kaltaiselleni tylsän pedantille henkilölle, joka yleensä lähinnä ahdistuu siitä, ettei voi pitää lupaamiaan asioita.

Hauskaa viikolla oli se, että pääsin vihdoin testaamaan uuden paja-alasimeni pöydän. Pöydän aihion teki minulle erittäin pätevä kaveri kirkkonummelaisella konepajalla. Sain siis mittojen mukaan pellistä tehdyn altaan jonka täytin hiekkasäkeillä ja hiekalla. Hiekan päälle sahasin ja viilasin puusta sopivat palat (riittävän leveää lautaa ei löydy, jotta sen olisi saanut tehtyä yhdestä palasta). Alasin tähän päälle ja tuet sivuille ja siinä se. Pöytä oli parempi kuin uskalsin toivoa. Se on täysin vakaa, ei keiku pajan lattialla lainkaan, joten se toimii juuri niin täydellisesti kuin sen kuuluukin. Nyt takotreeniin tulee ihan eri meininki toimivalla omalla alasimella. Pöydän metalliosaan oli jopa lisätty pienet “kahvat” sivuille, joten jos joskus haluan siirtää pöytää, saan ehkä nosteltua sitä ilman että täytyy lapioida kymmeniä kiloja hiekkaa ulos pöydästä.

Nyt taistelen viikonlopun alkavaa flunssaa vastaan ja toivon olevani työkunnossa ensi viikolla, töitä kun olisi tehtävänä enemmän kuin tarpeeksi.

Kuva paja-alasimen pöydästä

 

Alla samalla kertaa tehty keikka-alasimeni pöytä. Halusin, että pöytä ja alasin saadaan irroittua toisistaan nopeasti. Sellaisen toimivan systeemin aikaansaaminen ei muuten ole helppoa. Alasimeen kohdistuu niin kovia tärähdyksiä, että melkein kiinnitys kuin kiinnitys joka tehdään vain käsivoimin ei pidä. Tässä on sivuilla pultit joiden päihin on hitsattu pienet kahvat. Toimii riittävän hyvin, näitäkin joutuu joskus kiristämään työn lomassa lisää, jos ei ole alunperin vääntänyt tarpeeksi hampaat irvessä, ainakin näin hennon naisihmisen voimin :)


 

Kenkä irti!

Inspiraatiota kirjoittamiseen on saanut vähän hakea. Blogia aloittaessani vähän arvelinkin, ettei aika varmaan aina tahdo riittää, mutta ei se mitään, kirjoitan kun ehdin. Jyväskylän kisoja edeltävällä viikolla olivat säät vähän viilenneet ja sateet kostuttaneet maaperän. Hevoset helteiden jälkeen vähän eläväisempiä ja laitumet liukkaita, lopputuloksena kiinnitimme viikon aikana irronneita kenkiä ihan jatkuvasti. Edeltävänä 1,5 kk:na niitä laitettiin kaksi. Näitä tuppaa usein käymään kun säät vaihtuvat. Nyt tilanne on onneksi normalisoitunut taas.

Olisi niin kiva, jos hevosen kengät pysyisivät kuin liimattu jalassa aina seuraavaan kengitykseen asti. Tämä ei kuitenkaan aina ihan toteudu. Joidenkin kohdalla asiasta tulee isokin ongelma, kengät lentävät jatkuvasti, kavioista ei ole mitään jäljellä, hevosta ei voi käyttää ja aikaa ja rahaa palaa metsästellessä kengittäjää ja vaikka itse osaisi kengän lyödä, ei sekään välttämättä enää onnistu kun kavio on täysin koinsyömä. Pahimmillaan hevonen joudutaan laittamaan täysin lomalle kuntouttamaan kavioitaan.

Kengittäjää harmittaa tilanne vähintään yhtä paljon, irronneiden kenkien takia erikseen paikalle ajelu on kaikkea muuta kuin kannattavaa sepälle ja sen joutuu vielä tekemään muiden hommien päälle lyhyellä varoitusajalla.

Alla on kengän irtoamiseen syitä, jotka äkkiseltään tulivat mieleeni.

 

  • Hevonen astuu kengän pois
  • Hevonen poistaa kengän esim. johonkin kynnykseen, juurakkoon tms.
  • Kavion seinämät ovat huonot ja liian pehmeät/hauraat
  • Naulaus on liian alhaalla
  • Kenkä ei istu kaviossa tasaisesti
  • Kengitysväli on liian pitkä

 

Jos kengittämältäni hevoselta irtoaa kenkä, pyrin usein selvittämään vähän tarkemmin missä (tilanteessa) kenkä on irronnut. Jos se on selvitettävissä ja kenkäkin vielä löytyy, pystyy syyn irtoamiseen helposti jäljittämään ja jos on jotain tehtävissä saman asian toistumisen estämiseksi, sen pystyy tekemään. Tarkistan aina ensimmäiseksi, olisinko itse voinut tehdä jotain erilailla, jottei kenkä olisi irronut. Useimmiten kyse on kylläkin siitä, että hevonen on polkenut hyvin sovitetun kengän pois yksinään riekkuessaan tarhassa tai laitumella ja tällöin kenkä lyödään vain takaisin ja kenkien kiinni pysyminen jatkossa ei ole sepän hallinnassa.

Satunnainen kenkien irtoilu kerran pari vuodessa ei ole ongelma kenellekään, mutta sitten on joukko niitä hevosia, joilla kengät ovat vähän väliä irti. Tällöin ollaan usein kierteessä, jossa useampi kuin yksi asia on pielessä, ja kengät tietenkin lentävät vähän väliä. Usein kyseessä voi olla hevonen joka muutenkin herkästi polkee kannoilleen (kts. Juttu takomisesta) Kun kenkä on ensin kerran tai pari saatu irti muuten vaan ja kavio hajalle, niin pinteessä ollaan. Risainen kavio on usein johonkin suuntaan kallellaan,  eikä sitä pysty noin vain ilman vuoluvaraa oikaisemaan, vaan täytyisi odottaa yksi kengitysväli, että kavio hieman kasvaa. Hiemankin vino asento kuitenkin vaikeuttaa hevosen liikkumista ja näin kuuluukin poks vaan ja taas kenkä ja hevonen päättivät ennen kengitysaikaa lähteä eri teille.

Jos kavio on tarpeeksi nysä, alkaa jo naulauskin olla hankalaa. Vaikka naulat teoriassa voisi lyödä tosi ylös, hevonen selvästi protestoi ja tuntee naulaamisen epämiellyttävänä kun naulalle ei vaan haurastuneessa nysässä ole enää tilaa. Kengän ja kavion väliin jää ammottavia koloja joista pikkulinnutkin mahtuvat lentämään läpi ja koska kavio on joustava ja liikkuva laitos, tällaiset kolot tekevät sen, että naulat eivät enää pidä.

Nämä ovat kokemusperäisiä havaintoja. Jos minulla on ollut käsissäni hevonen, jonka kavioissa on pielessä useampi asia, myös kengät lentävät herkästi. Pikkuhiljaa kaviot yleensä korjaantuvat ja joku kaunis päivä asiat ovat riittävän kohdallaan ja kengät vain ykskaks alkavat pysymään. Mitään muuta en ole yleensä tehnyt, kuin pyrkinyt huolelliseen peruskengitykseen. Ei mitään paikka-aineita, kiiloja tms. ellei näiden käyttöön ole muuta syytä. Saatan käyttää myös väliaikaisesti pienempää kenkää ja lyhyttä kengitysväliä. Ei saa unohtaa myöskään hevosenomistajan osuutta. Voi olla että hevonen on saatu esimerkiksi parempaan lihaskuntoon ja liikkumaan tasapainoisemmin. Jos kenkien pysymisessä on ongelmia, hevosen ulkoilu pitäisi järjestää muuten kuin laumassa isossa metsä- tai mutatarhassa tai laitumella. Jos hevosen haluaa siellä pitää, on hyväksyttävä, että ongelma ei välttämättä hoidu sepän voimin.

Kuvani ovat jälleen kerran vähän vinossa. Räpsin näitä aina työn lomassa vauhdilla lähinnä itseäni varten, enkä ole kiinnittänyt kauheasti huomiota sellaisiin pikkuseikkoihin kuten kuvien suoruus. Pitää varmaan opetella parantamaan tapansa :).

Alla olevalla hevosella erityisesti vasen etukenkä on lähtenyt useita kertoja. Ylemmässä kuvassa näkyy eteenpäin murtuneet varvasakselit (liian pitkä varvas), vej enemmän sekä vej alletaipunut kanta ja lohjennut ja heikko sisäseinämä. Alemmassa kuvassa joka on otettu seuraavan kengityksen yhteydessä, muutos parempaan on niin pieni (kenkä oli taas irronnut välillä eikä vuoluvaraa juuri ollut), ettei kuvaa katsomalla oikein edes näy muuta kuin sisäreunan kolon pieneneminen, mutta ihan pienenpieni varpaan lyheneminen ja muut pienet korjaantuneet asiat tuntuvat riittäneen siihen että hevonen ei polje enää kannoilleen, kengät ovat tämän jälkeen pysyneet ja kaviot on tästä eteenpäin helppo saada kuntoon.

 

 

Tuli mieleen vielä yksi esimerkki siitä mitkä tekijät voivat vaikuttaa kenkien pysymiseen. Olen kengittänyt useamman vuoden hevosta, jolla on normaaliin tapaan joskus kenkä irronnut, mutta ei mitään ongelmaa sen kummemmin. Hevonen vaihtoi omistajaa. Talli pysyi samana, valmentaja pysyi samana, kengittäjä pysyi samana. Mikään muu ei siis vaihtunut kuin ratsastaja. Ensimmäisen viikon aikana sain käydä kiinnittämässä molemmat etukengät uudestaan. Seuraavan kuukauden aikana oli vielä jokunen irronnut kenkä ja sen jälkeen kenkien irtoilu lakkasi. En voi olla vetämättä johtopäätöstä, että hevosen ja uuden omistajan yhteistyö alkoi ilmeisesti pelata alkukankeuden jälkeen :)