SM-kilpailut 2010

Huhhei, oli aivan todella hienot kengityskisat Jyväskylässä. Killerin ravirata pelipaikkana oli aivan mahtava, perjantain kengitysosio meni hienosti radan katoksissa ja lauantaina oli tosi kivaa kun meillä oli oma teltta derbyravien yhteydessä joten yleisöä riitti runsaasti meillekin. Luistin itse tosiaan kilpailemisesta (eikä hyvää selitystä ole joten ens vuonna on varmaan pakko..), mutta koska kaikki kynnelle kykenevät seppäyhdistyksen jäsenet joutuvat näissä tapahtumissa aina enemmän tai vähemmän vapaaehtoisena hommiin, niin hoidin sitten Rintalan Villen kanssa pisteenlaskua. Se on itseasiassa niin opettavainen nakki, että teen sen mielelläni. Kun kaikki pisteet ja työt kulkevat omien käsien läpi, oppii nopeasti huomaamaan mistä piste-erot syntyvät. Puhumattakaan siitä, että tuomari joskus jakelee viisauden jyviä vielä sanallisesti arvostelun ohessa. Tuomarina kisoissa toimi tällä kertaa norjalainen Magne Delebekk. Nykäisin Magnea hihasta heti perjantaina sopivassa välissä ja Magne lupautui haastateltavaksi. Sopiva väli löytyi perjantaina keikalla-luokan jälkeen, joten tämä haastattelu koskee kilpailuiden osalta vain kengitysosuutta.

Tuomari arvostelemassa kenkiä


 

Pyysin Magnea ensin kertomaan minkälaista hänen työnsä on tällä hetkellä ja ehtiikö hän muilta kiireiltään tekemään kengitystyötä kotonaan. “Teen töitä Mustadin tiimissä, jossa on useita seppiä, mm. Ranskasta ja Belgiasta. Toimin tiimin ravipuolen asiantuntijana. Innovoimme uusia tuotteita sekä kehittelemme ja testaamme niitä. Pidän myös paljon klinikoita ja tuomaroin kilpailuja. Sen vuoksi en voi pitää kovin paljon vakioasiakkaita, koska en aina tiedä missäpäin maailmaa olen seuraavalla viikolla. Kengitän ehkä noin 40 hevosta kuukaudessa Mustadin työn lisäksi”, Magne kertoo omasta arjestaan.

Magne kehui kilpailujen puitteita. Hän sanoi, että usein on vaikea saada riittävästi kilpailuihin sopivia hevosia, oli hienoa että meillä oli näin monta hevosta yhtäaikaa kengitettävänä. Raviradan katokset toimivat myös hyvin kengityskilpailukäytössä.

Kysyessäni mielipidettä kilpailujen tasosta ja mihin Magne kiinnitti huomiota, hän kertoi mielestäni hyviä ohjeita jotka kannattaa muistaa tulevia kisoja varten: Vuolussa olisi pitänyt olla normaalia tarkempi kilpailutilanteessa. Ei riitä, että kavio on plaanattu kenkää varten, sen on oltava muutenkin siisti ja viimeistelty. Kenkä on tehtävä täysin istuvaksi ennen tuomarin pyytämistä arvostelemaan. Kenkä ei saa esimerkiksi jäädä liian eteen, vaan käänteelle on oltava paikka valmiina. Kengän sovituksen on oltava hyvä, silloin saa tehtyä myös hyvän naulauksen. Magne epäili osan yrittäneen ehkä taas liikaa tässä kohtaa ja tehneen siksi varpaalle liian leveitä sovituksia, jolloin varvasnaulat lähtevät liian ulkoa ja kenkä on vaikea naulata. Ylipäätään lämminveriset ravurit ovat hankalia kengän sovituksen kannalta, koska kavio on usein aika kapea. Joillain kilpailun hevosista oli aika hankalat kaviot, mutta niistä saatiin kuitenkin aikaiseksi hyvä lopputulos. Vaikka 90 minuuttia luulisi riittävän hevosen kengitykseen, kilpailutilanteessa aika tuntuu aina loppuvan kesken, ja niin kävi myös nyt joidenkin kilpailijoiden kohdalla. Samoin hän koki, että jotkin kilpailijat tekevät arkityössään paremmin, mutta liika hermoilu kilpailuissa pilasi suorituksen.

Magne on vieraillut Suomessa useasti ja on hänen mukaansa taso täällä on noussut paljon takavuosiin nähden. Taso on lähellä eurooppalaista tasoa, vaikka aikoinaan ero oli iso. Harjoitusohjeena hän antoi vielä lopuksi, että on erittäin tärkeää tehdä kenkiä hevosille, eikä pelkästään harjoitella kengäntekoa muuten vaan.

Keikalla- luokassa tuloslistan alkupää oli hyvin pienillä piste-eroilla ja voiton vei Kemiläisen Jukka Kiuruvedeltä. Taontamestaruuden otti Thomas von Troil Espoosta. Hyvä Tumppi ja Juke! Enempää en tässä referoi tuloksia, ne löytyvät Suomen Kengityssepät ry:n sivuilta. Sen verran voisin kuitenkin mainita, että kisaamassa on nyt ollut paljon ns. uusia nimiä, ja hyvin tuloksin. On hienoa huomata, että Suomesta löytyy jatkossakin työstään innostuneita ja taitavia kengitysseppiä. Kaikenkaikkiaan oli hieno viikonloppu ja oli taas tosi kiva tavata tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Alla vielä kuvia.

 

Keikalla-luokan voittajakolmikko median pyörityksessä

 

 

 

Juke sovittaa voittokenkiä

 

 

 

 

Kilpailu on kovaa.. Naulankannanupotustaltta oli mennyt Tuomakselta komeasti palasiksi kesken luokan. Hymy ei hyytynyt kun varataltta oli onneksi mukana.

 

 

 

 

Kilpailijat rivissä.

 

 


Kilpailijoiden aikaansaannokset rivissä.

 

 

Vapaaehtoisten toimihenkilöiden uljas työ. Paskapaperirulla on ihan hyvä toimistotuoli. Kuvaaja: Ville Rintala

 

 

 

Takominen

Takominen, kopsiminen, eli etu- ja takajalkojen kolahtaminen toisiinsa on liikeongelma, joka on helppo havaita, joten siitä myös kysellään helposti.

Takominen voi olla mitä tahansa satunnaisesta napsahduksesta joka askeleella kuuluvaan kolinaan ja kompurointiin jolloin hevonen alkaa jo lyhentämään askeltaan ja jännittämään liikettään. Kovasti takovilla hevosilla voi myös takakavioiden etuseinämä kulua varsinkin hokkiaikaan lähes olemattomiin. Voisin kuvitella etukengän hokiniskujen takajalkoihin tekevän silloin jo tosi kipeää. Takova hevonen myös polkee herkästi etujalkojen kannoille, eli pudottelee etukenkiä ja aukoo päkiät etujaloista haavoille.

Kaikessa tässä on ytimenä se, että etujalka ei ehdi takajalan alta pois ajoissa. Yksinkertaista, mutta siihen yksinkertaisuus loppuukin. Tässä, kuten monessa muussakin hevoseen ja kengitykseen liittyvässä asiassa syitä voi olla useita ja näin myös ratkaisukeinoja. Ja läheskään kaikki syyt ja ratkaisut eivät ole kengityssepän vallassa.

Minä lähestyn asiaa seuraavasti: Ensin kyselen millä tavalla, intensiteetillä ja milloin kolahtelua tapahtuu. Katson hevosta. Joskus katson myös liikkessä, esim. juoksutettuna jolloin näen itse miten hevonen muuten liikkuu ja milloin se lyö jne. Jos hevosta katsoessa näen, että hevosen varvasakseli joko etu- tai takajaloissa sivulta katsottuna murtuu selvästi eteenpäin, on homma usein aika selvä. Varpaan lyhentäminen ja/tai kantojen kasvattaminen niin, että kavio on hevosen rakenteen mukaisessa asennossa riittää yleensä korjaamaan tilanteen. Etujalan irtoamista maasta voi myös nopeuttaa erilaisilla erikoiskengillä tai kenkään taottavilla varvassuuntauksilla. Talviaikaan voi tehdä pieniä muutoksia etu- ja takajalkoihin hokkien sijoittelulla ja pituuksilla.


Tässä kuvassa kaviot ovat eri paria ja  vej varvasakseli murtuu hiukan eteenpäin. Kavio on vuohista loivemmassa linjassa.

Jos kavioissa kuitenkin kulmat ovat kohdillaan, eli peruskengitys on kunnossa, on turhaa ja vaarallista hevosen terveydelle ryhtyä lyhentelemään niitä rakenteen vastaisesti tai muuten kovasti kikkailemaan, koska silloin takominen on oire siitä, että jostain muusta syystä hevonen ei osaa liikkua riittävän tasapainoisesti ja silloin huomio pitää kohdistaa siihen eikä kuvitella että kengittäjä saisi joitain härpäkkeitä jalkaan laittamalla korjattua vaikkapa hevosen huonon lihaskunnon.

Tämmöisessä tilanteessa saatan katsoa hevosen liikkeessä, esim. juoksutettuna tai ratsastettuna, jolloin näen mahdollisia muita ongelmia liikkumisessa, jotka saattavat valaista tilannetta. Usein nämä ovat kylläkin sellaisia asioita, jotka eivät varsinaisesti enää kengityssepän toimenkuvaan kuulu, eli jos vaikka näen liikkessä epäpuhtautta joka aiheuttaa kopauttamisen toisen puolen jaloilla, kuuluu asia siitä eteenpäin eläinlääkärille. Tiedän kuitenkin tällöin itse missä mennään.

Seuraavassa listaan asioita, jotka usein ovat syynä hevosen epätasapainoiseen liikkumiseen ja sitä kautta takomiseen ja joiden korjaamiseeen kengittäjä ei voi mitenkään pajavasarallaan tai raspillaan vaikuttaa.

 

  • Nuori hevonen
  • Puutteellisesti koulutettu hevonen
  • Huono lihaskunto, väsynyt hevonen
  • Puutteellinen ratsastustaito, hevonen ei kanna itseään riittävästi vauhtiin nähden.
  • Epäsopivat varusteet
  • Kipeä hevonen
  • Rakenne ja liikkumistapa. Lyhyt selkä ja pitkät jalat luonnollisesti tekevät yhtälön, jossa jalkojen on vaikea mahtua mahan alle yhtä aikaa.

 

Oli syy takomiseen mikä tahansa, kannattaa siitä, kuten kaikista muistakin liikevirheistä aina kuitenkin mainita sepälle, tai ainakin minä toivon että minulle kerrotaan asiasta. Joskus kopauttaminen on millistä kiinni ja silloin jokin pieni kikka jota muuten ei tulisi tehtyä, saattaa auttaa ongelmassa merkittävästi.

Siinä oli tämän viikon tietoisku :) Kunhan nyt muistatte, että kerron tässä omista työtavoistani ja näkemyksistäni. Ratkaisuja voi olla tilanteesta, hevosesta ja kengittäjästä riippuen paljon erilaisia.

Perjantaina auton nokka kohti Jyväskylää ja kengityskisoja, (joihin itse siis lintsaillen osallistun vain katsojana). Todennäköisesti siltä reissulta irtoaa jotain kerrottavaa tännekin.

 

Kuivat kaviot

American Farriers Journalissa (July/Agust 2010) oli lyhyt juttu jossa kerrottiin The Texas A&M yliopiston tutkijan Robin Dabareinerin sanoneen, että yleinen käsitys, jonka mukaan kavioiden liiallinen kuivuminen aiheuttaisi niiden lohkeilua, on virheellinen. Lohkeilun syy on itseasiassa kuivan ja kostean vaihtelu.

Tämä pitää yhtä omien havaintojeni kanssa. Tykkään yleensä verrata kaviota liitutaulun sieneen (kaikki tietävät sen kouluajoilta..) Se imee itseensä hyvin nopeasti vettä ja on pehmeä ja kimmoisa. Kun se kuivuu, siitä tulee kova käntty. Samoin kuin sieni, täysin kuiva kavio on kuin kiveä, seppäparan työkalutkaan eivät tahdo pystyä siihen (eivät edes ne teroitetut). Tällainen kuiva kavio on näin siis itseasiassa hyvin kestävä. Muutamalla tallilla jossa käyn kengittämässä, missä karsinoissa on purukuivitus ja hiekkatarhat ja kuiva maaperä muutenkin, kaviot ovat aina kuivat ja kovat ja ne on helppo “pitää ehjinä” ja kengätkin pysyisivät jalassa ties kuinka kauan. Kaviot vain jossain vaiheessa alkavat olla liian pitkät tai kengät kuluneet..

Kosteana kavio on taas pehmeämpi ja kimmoisampi. Tämäkin on itsessään hyvä tilanne. Kun lyö kengän kosteaan kavioon, kaikki on hyvin, mutta ongelmat alkavat kun maaperä ja sen mukana kavio kuivuu. Kavion menettäessä veden mukana hieman tilavuuttaan, arvaatte mitä käy aiemmin tiiviisti istuneelle kengälle. Kotkaukset (eli ne taitetut naulanpäät, jotta kenkä pysyisi kiinni) nousevat hieman esiin kavion pinnasta ja kenkä hieman löystyy ja alkaa liikkumaan. Tästä seuraa ketjureaktio, jossa naulanreiät kaviossa liikkeen voimasta hieman suurenevat ja taas kenkä löystyy lisää, alkaa muodostua halkeamia jne. Mitä useammin kavio kostuu ja kuivuu uudestaan, sitä selkeämmin nämä pienet muutokset alkavat näkyä ja mahdollisesti haitata.

On siis huono idea yrittää kostuttaa kuivia kavioita, koska ne kuivuvat kuitenkin uudestaan muutamassa tunnissa.

Robin Dabareinerin mukaan ongelmia aiheuttaa esimerkiksi hevosen seisottaminen ensin mudassa jonkin aikaa ja sen jälkeen kuivalla laitumella/tarhassa (well, tämä esimerkki ei ehkä sovellu Suomen oloihin, meillä kun on yleensä sitä mutaa joka paikassa sitten kun sitä on). Toinen esimerkki oli hevosen suihkuttaminen ratsastuksen jälkeen. Kaviot kostuvat siinä päivittäin kuivuakseen hetken päästä uudestaan.

Tutkijan ehdotus oli käyttää hoof sealant -valmisteita (kaviolakka suomeksi?) vahvistamaan kavion seinämää ja sinetöimään kavioita jottei siinä tapahtuisi jatkuvaa kosteuden vaihtelua. En osaa sanoa olisiko tuosta mitään apua, mutta voisihan sitä ehkä kokeilla. Yleisesti ottaen en kuitenkaan koe ongelmaa kovinkaan isona, koska halkeamat joista joskus kuivana kesäaikana kysellään, ovat lähinnä pientä lohkeilua kavion alareunassa ja voi olla joskus ikävän näköistä, mutta ei aiheuta mitään suurempia ongelmia.

 

Kengättömyys vaihtoehtona?

Männä päivinä esiin pompsahti useampikin asia, joka sivuaa aihetta käyttöhevosten jättäminen kengittä, joten kirjoitetaan nyt siitä sitten.

Erilaisten vuolusuuntausten markkinoinnissa painotetaan avarakatseisuutta ja kykyä tehdä toisin kuin on “aina totuttu tekemään”. Ollaan kehityksen etunenässä pehmeästi ja luonnonmukaisesti ja kerrotaan kuinka tehdään yhteistyötä tiedemiesten kanssa kun taas kengityssepät ovat jääneet itsepäisesti jurottamaan keskiajalle rautakenkineen, eivätkä edes tunne “nykyaikaisia” kavionhoitomenetelmiä ja tunne uusimpia kaviosairauksia.

Mielestäni siinä on luotu aivan käsittämätön vastakkainasettelu.

Käytännön vaikutuksen ihmisten mielikuviin alkaa jo huomata. Minulle soitetaan ja kysytään, voidaanko minulta tilata pelkkä vuolu vai kengitänkö ainoastaan. Ihmiset ovat alkaneet uskoa propagandaa jonka mukaan kengityssepät eivät osaa vuolla kengätöntä kaviota, joka on siis todellisuudessa niin normaali kengityssepän työhön kuuluva asia, ettei siitä ole koskaan kenellekään tullut mieleen tehdä numeroa “Kyllä, tänäänkin vuolin taas 5 tammaa ja varsat pihatossa ja päälle sen harrasteponin, onpa ihmeellistä”. Tuntemani ammattisepät ovat erittäin kiinnostuneita alansa kehityksestä ja mielellään tutustuvat ja kokeilevat kaikkea uutta ja mahdollisesti toimivaa. Luennot ja kurssit joissa käydään läpi myös niitä uusimpia hoitomenetelmiä ja tutkimuksia, ovat aina pullollaan seppiä. Voitte uskoa, että tällä pohjalla toimivat uudet keksinnöt otetaan käyttöön hyvin nopeasti. Myös erilaisia vuolumalleja on kengitysmaailmassa kokeiltu vaikka millä mitalla.

Uskon, että erilaiset vuolusuuntaukset ovat tulleet jäädäkseen, ellei EU:hun saada kavioiden hoitoa Englannin malliin luvanvaraiseksi. Käytännön syistä tämä tuskin tulee toteutumaan ihan lähivuosina jos koskaan.

Niinpä siis elämme tämän päivän todellisuudessa jossa kuka tahansa saa vuolla ja kengittää joten jos nyt hyvät ihmiset päätätte jättää hevosenne kengättä, niin toivon hevosten vuoksi teidän tarkkailevan ja muistavan muutaman asian ja pohtivan valintaanne kriittisesti:

  • Ilman kenkiä liikkuva hevonen vaatii pohjilta paljon. Normaali suomalainen mutavellitarha, hiekkakenttä ja sepeli ja soratiet -yhdistelmä on todella surkea yhdistelmä. Mutavelli tekee kavioista pehmeät ja hiekka ja sora kuluttavat pehmeän kavion pois ja pienemmät ja isommat kivet myös painuvat tällaiseen kavioon kipeästi.

 

  • Lämpimät kaviot EIVÄT ole merkki siitä, että verenkierto toimii paremmin kengättömässä kaviossa, vaan se voi olla merkki siitä, että hevonen on kipeä kavioistaan (esim. aristus, paise, kaviokuume) Kavioiden lämpö voi toki vaihdella myös muistakin syistä, esimerkiksi kavio on lämmennyt auringossa, mutta jos lämpö on voimakasta ja jatkuvaa, kyseessä ei ole terve tilanne.

 

  • Jos hevonen aristaa ja varoo jokaista neljää jalkaansa, ei näy varsinaista ontumista. Varominen näkyy ainoastaan hevosen haluttomuutena tai “laiskuutena” tai hevonen voi jopa liikkua suhteellisen eloisasti jos se on sen luonteinen, mutta liikkeet ovat maahansidotut. Valitettavasti tätä ei harjaantumaton silmä näe, varsinkaan jos on tottunut katsomaan kyseisenlaisia liikkeitä myös kaikilla tuttujen kengättömillä hevosilla.

 

  • Jos hevosen huomataan ontuvan, on paikalle kutsuttava eläinlääkäri. Vuolija EI ole pätevä hoitamaan ja arvioimaan tilannettaa ja sen vakavuutta. Esimerkiksi kaviokuumeessa oikeiden toimenpiteiden ja oikean hoidon aloittaminen on tehtävä välittömästi, pysyvien vaurioiden eteneminen kavion sisällä tapahtuu tunneissa ja näitä voidaan oikealla hoidolla jopa estää, kun taas väärällä hoidolla voidaan jopa tehdä pahempaa tuhoa.

 

  • Kaviopaiseiden hoitoon tarvitaan myös paikalle joko eläinlääkäri tai ammattitaitoinen kengitysseppä, joka osaa avata ja jatkohoitaa paiseen. On totta, että paise kyllä yleensä tulee pelkällä hautomisella itsekseen ulos, mutta se tapahtuu sitten jossain vaiheessa, ehkä viikkojen päästä. Siinä ajassa huonolla tuurilla se onkin syönyt puolet kaviosta etsiessään tietä ulos.. Jokainen minuutti hevoselle kunnon paiseen kanssa merkitsee todella kovia tuskia ja voin pahoin ajatellessani, että vaiva joka olisi helppo ja nopea hoitaa ja helpottaa hevosen oloa saman tien, ei sitä tehdä, koska ei joko osata tai pidetään jotenkin epäluonnollisena sitä, että kaivetaan reikä kavioon ja lyödään sinne kenkä pohjallisineen muutamaksi viikoksi, jotta paiseen kohta saa parantua rauhassa.

 

Kaikki hevoset eivät tarvitse kenkiä, ja varmasti on niitä joilla olosuhteet ovat hyvät ja homma toimii paremminkin kuin kenkien kanssa. On myös talleja (tai pihattoja) jotka on suunniteltu todella hienosti pohjia myöten kengättömiä hevosia ajatellen. Olen kuitenkin elävässä elämässä törmännyt myös yllä luettelemiini asioihin, joten toivon, että ihmiset jotka pitävät tai aikovat jättää hevosensa kengättä miettisivät ensin nuo kohdat rehellisesti puntaroiden.

 

Kokoskaala vaihtelee

Tämä kuva piti julkaista ihan vain vastapainoksi alla olevalle Alba Lourditasin kuvalle. Lauralla ei ole vaikeuksia mahtua työskentelemään Lulun mahan alle..