Hyvä hevonen ja hyvä mieli sepällä

Kun minut pyydettiin kaksi vuotta sitten kengittämään erästä hevosta ensimmäistä kertaa, siltä oli toinen takakenkä irronnut. Katsoin hevosta. Massiivinen puoliverinen, säkäkorkeus reilusti yli 170 cm. Ja ne jalat. Ei ollut paljon epäilystä siitä miksi kenkä oli irronnut. Takajaloissa oli karhunjalkainen jalka-asento. Kyseessä on asento, jossa kaviot ovat hyvin pystyt, mutta vuohinen vento. Asento altistaa erityisesti hankositeen kovalle rasitukselle. Karhunjalka yksistään ei välttämättä ole suuri ongelma, mutta tämä hevonen oli tuontihevonen eikä ilmeisesti ennen Suomeen tuloaan kavioiden hoito ollut ollut ensi sijalla. Näissä kavioissa olikin kaikki karhunjalalle tyypilliset muut ongelmat. Kavion etuseinämät olivat hyvin kyömyt, kannat olivat allesortuneet, ja kaviot pahasti ahtautuneet ja täysin risat. Onko ihme jos kengätkään eivät pysy..

Mutta ei tässä vielä kaikki. Hevosen oikeassa etujalassa oli pukinkavio. Tämä on myös hankala jalka-asento, joka aiheuttaa nopeasti ongelmia, jos ei kengitys ole kohdallaan. Kaiken kruunasi vasen etujalka, joka oli täysin lässähtänyt pannukakku allesortuneine kantoineen ja kavion sisäreunalla halkeama alareunasta kehälle asti. Samassa hevosessa oli siis useampi rakennevirhe ja kengityksellinen ongelma. Hevosella oli elopainoa varmaan lähes 700kg ja sillä oli tarkoitus startata kenttää, eikä sillä ollut yhtään kaviota jota olisi voinut kutsua normaaliksi. Olisin ehkä tänä päivänä sanonut, ettei käy, idea on ihan mahdoton, mutta onneksi en silloin kuitenkaan sanonut, vaan kiltisti kengitin hevosta parhaan kykyni mukaan. Ensimmäiseen kengitykseen meni aikaa kaksi tuntia. Hevoselle tuli kengät kokoa 5, eli kaviot ovat todella isot ja ihmettelin kun kengät kuitenkin muistaakseni pysyivät seuraavaan kengitykseen asti jalassa.

Siitä eteenpäin viime talveen asti kengät irtoilivat aina silloin tällöin milloin mistäkin jalasta, ja joka kerta mentiin takapakkia siinä mitä olin siihen mennessä saanut kavioissa aikaiseksi. Sen takia kavioiden kuntoon saaminen on ollut erittäin hidasta. Hankaluutta lisäsi vielä sekin, että tämän kokoluokan hevonen olisi pitänyt laittaa kuumakengityksellä, mutta hevonen ei tottunut savuun sitkeästä yrittämisestä huolimatta.

Ratkaiseva käänne tapahtui viime syksynä. Sen jälkeen kenkiä ei ole enää irronnut ja kaviot ovat korjaantuneet hyvin. Tällä viikolla käydessäni kengittämässä hevosen en voi olla kuin tyytyväinen. Kavioissa on vielä jotain jäämiä virheasennoista ja parannettavaa, mutta nyt kaikki neljä kaviota ovat lähes kauttaaltaan ehjät ja symmetriset, kulmat ovat melkolailla hyvät. Jalkojen turvotukset ovat selvästi laskeneet. Kengän numero lienee ensi kerralla vaihdettava 5:sta 6:seen, koska kaviot ovat laajennneet niin hyvin ja numero 5 alkoi jo käydä lyhyeksi, erityisesesti takajaloissa joissa tarvittaisiin jalka-asennon takia hyvä tuki taakse.

Näistä tulee aina kiva fiilis, kun huomaa että homma onnistuu. Joskus nämä vain vaativat kärsivällisyyttä. Tänä päivänä olisin tehnyt muutaman asian toisin ja homma olisi ehkä ollut hanskassa jo hiukan aiemmin, mutta pääasia, että homma on nyt kunnossa. Hevonen on sitäpaitsi koko tämän ajan ollut terve, kilpaillut, ensin kenttää ja nyttemmin rataesteitä ja tuonut monta ruusuketta. Hyvä hevonen.

Valitettavasti minulla ei ole yhtään kuvia kavioista ennen tätä viikkoa, jotta voisi laittaa ennen ja jälkeen kuvia, mutta joitain kuvia napsin nyt. Nekin tosin menivät vähän metsään, koska kamerasta oli juuri loppumassa akku ja jouduin kiireessä räiskimään jotain. Suurin osa oli epätarkkoja, enkä ehtinyt “asetella” hevosta kuvaamista varten..

Etujalat sivulta. Vasemmassa etujalassa näkyvän rannun kohdalla oli alkujaan iso halkeama. Oikea etujalka on pukinkavio ja vasenta pystympi. Vasemmassa saisi mielestäni olla vielä hiukan enemmän kantaa.

Takajalka sivulta.

Takajaloissa näkyy kuinka kenkä on sovitettu ulkolaidalta mahdollisimman laajaksi, sillä kavio on edelleen hiukan ahtautunut ja ulkolaidan levike tukee myös koko raajaa liikkeessä.

 

Töihin, töihin!

Tänään alkoi taas ahkerointi. Lomailu on kivaa, mutta musta oli kyllä kiva taas päästä töihin. Niin sen pitäisikin olla. Aamupäivä meni vielä purkaessa viestejä ja järjestellessä aikatauluja, mutta iltapäivällä sai jo maistiaiset kengitystöistä. Sen verran että tuli hiki. Huomenna sitten laitetaan täys rähinä päälle. Mä olenkin nyt vielä niin innoissani tästä kirjoittamisesta, joten käytetään innostus hyväksi. Loppuviikosta olen todennäköisesti jo niin katkipoikkikuollut, että tuskin on voimia kirjoittamiseen. Ei fyysisiä eikä henkisiä. Niin se vaan tuppaa menemään.

Tänään minulle esitettiin taas hieno kysymys, joka toistuu joka kesä useamman kerran ja olen huomannut, että omien asiakkaideni lisäksi nettipalstoillakin kysellään samaa asiaa säännöllisesti. Kysymys kuuluu: “Hevoseni anturasta/säteestä irtoaa paloja. Se murenee, mikä sitä vaivaa?” Parhaimmillaan kysymys esiintyy muodossa: “Apua, hevoseni koko kavionpohja ja/tai säde irtoaa!”

Hevosen kavio kasvaa jatkuvasti. Antura ja säde muodostuvat jatkuvasti kasvavasta sarveisaineesta. Vanha sarveinen kuluu pikkuhiljaa pois ja tuoretta tulee koko ajan tilalle. Kuivana kautena kaviot kuitenkin kuivuvat ja kovettuvat, ja usein kavio ei myöskään kulu samalla tavalla. Heti kun kavio taas saa kosteutta, niin vanha sarveinen putoaa pois. Jos kuiva kausi jatkuu pitkään, niin vanhan sarveisen määrä voi olla niin iso, että on muodostunut ns. kaksoisantura, jolloin antura vaikuttaisi irtoavan kokonaan sen lähtiessä yhtenä isona kappaleena ja tämä helposti säikäyttää, mutta alta löytyykin uusi ehjä antura. Kaksoisantura voi muodostua muissakin olosuhteissa, mutta juuri kuivan kesän ilmiönä se on hyvin yleinen. Uskoisin, että kun maa kuivuu ja kovettuu, kavion kulumisen hidastuminen ja anturan paksuuntuminen ehkäisee ruhjeiden syntymistä kovalla ja koppuraisella maalla. Kosteassa maastossa muut asiat ovat tärkeämpiä kavioiden kunnossa pysymiselle. Australialaisessa villihevosia käsittelevässä tutkimuksessa on todettu kuivilla ja kosteilla alueilla elävien hevosten kaviot erityyppisiksi (American Farriers Journal, march 2010, p.60)

Ymmärrän hyvin hätääntyneitä hevosenomistajia jotka pelkäävät hevosensa kavion suurinpiirtein irtoavan. Aloitellessani kengittäjän uraani, olin aloittamassa kengittämään yhtä ensimmäisistä asiakkaistani. Olin vielä tehnyt opettajani kanssa yhdessä työsuunnitelman ja hän oli juuri starttaamasta pihasta. Irrotin ensimmäisen kengän, otin puukon käteen ja vedin puukolla anturaa koko kavion leveydeltä. Ja pelkkää mustaa mätää tursusi koko kavion täydeltä syliini.. Onneksi ehdin vielä huitoa auton pysähdyksiin.

Eihän hevosella mitään isompaa ongelmaa ollut, mutta näky oli dramaattinen. En muuten vieläkään ole nähnyt yhtä hurjaa kaksoisanturaa kuin se oli. Vanhan ja uuden anturan väli oli pelkkää juoksevaa mätää. Sen hevosen kengitimme välipohjilla, alla oleva antura oli niin ohut.

Käänteitä vähän sinne sun tänne

Hyvin tavallinen kysymys koskee kengissä olevia käänteitä, jotka lepäävät kavion sivu- tai varvasseinämää vasten. Käänteiden tehtävä on yleisimmin tukea kenkää, niin että se pysyy paremmin paikoillaan sekä naulattaessa, että sen ollessa jo naulattuna kavioon. Ratsuilla takajaloissa käytetään usein kahdella sivukäänteellä varustettua kenkää ja etujaloissa varvaskäänteellistä kenkää.

Syy tähän on se, että takajaloissa on voimakkaampia kiertoliikkeitä ja käänteet auttavat nauloja kestämään rasituksen ja kenkää pysymään paikallaan.

Etukengäksi sivukäänteellinen kenkä valitaan useimmiten siitä syystä, että sitä on helpompi sovittaa tarvittaessa taaemmas kuin varvaskäänteellistä kenkää. Taaemmas kenkä sovitetaan kavion ns. breakoveria nopeuttamaan. Tietyissä tilanteissa se helpottaa jalan niveliin, siteisiin ja jänteisiin kohdistuvaa kuormitusta. Suuressa osassa valmiina myytävistä “terapiakengistä”, joissa on muitakin erikoisuuksia, onkin käänteet sivulla. Näissä käänteet ovat taaempana kuin takakengissä, jolloin niillä on myös mahdollista koittaa hiukan tukea sivuilta latuskaa kaviota. Jotta tämä kengityssepän työ olisi niin yksinkertaista ja helppoa (sarkasmia, huom!) niin tässäkin on toki mahdollista mennä metsään, jos perutyötä ei ole tehty oikein. Tapaus jossa kavion varvasta ei lyhennetty riittävästi ja laitettiin tämän vuoksi sivukäänteellinen kenkä, aiheutettiin kavion seinämän hajoaminen sivukäänteiden kohdalta. (Rob van Nassau: Hoof Problems s.63)

Olen joskus kuullut väitteitä, että sivukäänteellinen takakenkä ahdistaisi kaviota. Tästä olen eri mieltä. Oikein sovitettuna se ei sitä tee. Käänteet ovat niin edessä, ettei kaviomekanismin (kavio leviää kantaosiltaan kuormitettuna) toiminta häiriinny, ja jos kenkä on muotoiltu kavion mukaan, käänteet ainoastaan lepäävät kavion seinämien päällä ja kavio pystyy kasvamaan täysin normaalisti seuraavaan kengitykseen asti. Ylipitkät kengitysvälit voivat olla sitten asia erikseen, mutta luulen, että silloin mahdollinen käänteiden aiheuttama puristus on jo pienimpiä ongelmista..

Seppä voi myös tehdä kenkiin vielä ylimääräisiä käänteitä. Joko hitsaamalla lisää rautaa tai venyttämällä kengässä jo olevasta materiaalista. Myös olemassa olevia käänteitä voi venyttää pidemmiksi. Näitä kikkoja tarvitaan esimerkiksi kavion seinämän ollessa niin rikki, ettei käänne yllä ehjää kaviota vasten, tai jos hevonen jostain syystä kiertää jalkaansa niin voimallisesti, että kenkä tarvitsee vielä ylimääräistä tukea, tai kavioluun murtumaa hoidettaessa, jolloin kaviomekanismin toiminta halutaan estää kokonaan.

Käytännössä käänteiden ihmettely on yleensä turhaa, koska normaalissa arjessa useimpien hevosten kohdalla käänteiden määrällä tai sijoittelulla ei yleensä ole sen kummempaa merkitystä, kuin sepän mieltymys tai mitä hän sattui autostaan löytämään. Sekä varvas- että sivukäänteellistä kenkää voi seppä sovittaa suht koht normaaliin kavioon juuri haluamallaan tavalla.

Varvaskäänteellinen etukenkä

 

Sivukäänteellinen takakenkä

Blogi alkaa

Pari vuotta olen jo kypsytellyt ajatusta kengitysaiheisesta blogista. Mulla on hauska ja haastava työ. Kengitys on mielenkiintoinen teorian, silmän ja kädentaidon yhdistelmä. Olen tehnyt kengityksiä ammatikseni päätoimisesti vuodesta 2005. Olen suunnitellut blogin olevan hauska ja tehokas tapa itselleni opiskella lisää teoriapuolta ammatistani ja pitää yllä motivaatiota työhön.

Tarkoituksenani on kirjoittaa lyhyitä tekstejä erilaisia kengitysaiheita koskien ja ehkä välillä jotain muutakin. Kirjoittaminen on mulle ollut aina tehokas tapa oppia, tehokkaampi kuin pelkkä lukeminen. Lisäksi julkisesti kirjottaessani joudun hieman pohtimaan ja tarkistamaan kirjoittamaani, jolloin toivon jatkuvasti avautuvan uusia näkökulmia.

Toinen syy blogin kirjoittamiseen on se, että kuvittelen siitä mahdollisesti olevan myös hyötyä ja iloa muille. Kengitysaiheista kirjallisuutta on suomeksi valitettavan vähän, vaikka kengitys ja kavioiden hoito on erittäin tärkeä, tai voisi sanoa, välttämättömän tärkeä osa hevosen terveyden ja liikuntakyvyn ylläpitämistä. Asiakkaani, hevosten omistajat, esittävät jatkuvasti kysymyksiä kengitykseen ja kavionhoitoon liittyen ja ajattelin että ehkä joku löytää jonkun vastauksen blogikirjoituksistani. Ei kuitenkaan kannata odottaa mitään järjetöntä tarkistetun tiedon pläjäystä, koska aikaa minulla on muutenkin liian vähän tehdä kaikkea mitä haluaisin, joten aion pitää blogikirjoitukseni hyvin ”kevyenä” Olen lykännyt tätä hanketta muutenkin jo sen pari vuotta, koska en koskaan mielestäni kirjoita tarpeeksi hyvin tai sisältö ei ole riittävän hyvä tai kattava tai suorastaan virheellinen tai jaddajaddajaa.. Tekosyitä löydän aina. Nyt päätin, että alan kirjoittaa, mutta jos aion sen ehtiä tekemään, en voi vaatia itseltäni liikaa ja toivon, ettei kukaan muukaan vaadi.

Odotan innolla mitä tästä tulee. Ajan kanssa tulee toivottavasti jotain hienoa..

Riina